Kevät koittaa Hitlerille
Kevät koittaa Hitlerille (The Producers) on Mel Brooksin kirjoittama ja ohjaama yhdysvaltalainen satiirinen musta komediaelokuva vuodelta 1968. Elokuva oli Brooksin esikoisohjaus. Elokuvan pääosissa ovat Zero Mostel, Gene Wilder, Kenneth Mars ja Dick Shawn. Brooks itse esiintyy vain ääniroolissa.
| Kevät koittaa Hitlerille | |
|---|---|
| The Producers | |
 Elokuvan nimiplanssi. |
|
| Ohjaaja | Mel Brooks |
| Käsikirjoittaja | Mel Brooks |
| Tuottaja | Sidney Glazier |
| Säveltäjä | John Morris |
| Kuvaaja | Joseph F. Coffey |
| Leikkaaja | Ralph Rosenblum |
| Lavastaja | Charles Rosen |
| Koreografi | Alan Johnson |
| Pääosat |
Zero Mostel Gene Wilder Kenneth Mars Dick Shawn |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Crossbow Productions |
| Levittäjä | Embassy Pictures |
| Ensi-ilta |
 18. maaliskuuta 1968 16. huhtikuuta 1976 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Elokuvaa oli aikanaan vaikea saada tuotantoon ja teatterilevitykseen, eikä se ollut kaupallinen menestys. Brooks sai siitä kuitenkin parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin, ja nykyisin elokuva arvostetaan yhdeksi Brooksin hauskimmista.
Juoni muokkaa
Kelmi Broadway-musikaalien tuottaja Max Bialystock hankkii rahoitusta hyvin kyseenalaisilla tavoilla elostelemalla hyväuskoisten iäkkäiden naisten kanssa. Hermoheikko ja helposti johdateltava tilintarkastaja Leo Bloom antaa Bialystockille idean ovelaan juoneen: he päättävät tuottaa kaikkien aikojen huonoimman musikaalin ja kahmaista sille kerätyn ylisuuren budjetin itselleen. He myyvät osuuksia tuotantoon 25 000 %. Rahoittajille ei tarvitse maksaa voittoja, jos esitys on niin huono, että se vedetään ohjelmistosta heti ensi-illan jälkeen. Näytelmäksi valitaan New Yorkissa asuvan hullun natsin Franz Liebkindin kirjoittama ”Kevät koittaa Hitlerille: Hilpeä ilottelu Adolfista ja Evasta Berchtesgadenissa”. Flopin varmistamiseksi ohjaajaksi palkataan homoseksuaalinen transvestiitti Roger De Bris, joka ei ymmärrä aiheena olevasta historiasta mitään, ja päärooliin kiinnitetään Hitlerinä äärimmäisen epäkelpo beatnik Lorenzo St. DuBois. He tekevät Hitleriä ihannoivasta näytelmästä kepeän ja mauttoman tanssi- ja laulushow'n. Varmana suunnitelmansa onnistumisesta Bialystock alkaa jo etukäteen tuhlata saamiaan rahoja.
Ensi-illan ensimmäisen näytöksen perusteella musikaali näyttää floppaavan niin kuin pitääkin, mutta pian yleisö ajattelee toisin ja alkaa pitää esitystä hauskana satiirina. Musikaalista tuleekin suurmenestys, mikä merkitsee Bialystockille ja Bloomille perikatoa. Yhdessä näytelmänsä muuttamisesta katkeroituneen Liebkindin kanssa he päättävät räjäyttää yöllä teatterin, mutta joutuvat kiinni dynamiitin räjähtäessä liian aikaisin. Oikeus tuomitsee heidät ”erittäin syyllisiksi”, mutta toimeliaat tuottajat eivät jää vankilassakaan tyhjän pantiksi, vaan jälleen he ylimyyvät osuuksia vankien esittämään näytelmään ”Rakkauden vangit”.
Tekeminen muokkaa
Elokuvan käsikirjoitus perustuu Mel Brooksin romaaniin Springtime for Hitler, joka satirisoi Adolf Hitleriä. Dialogipainotteinen romaani muuttui ensin näytelmän käsikirjoitukseksi ja lopulta 1960-luvun puolivälissä elokuvakäsikirjoitukseksi. Samalla se muuttui kertomaan Hitlerin sijaan tuottajista, jotka tekevät tahallisen huonon Hitler-aiheisen musikaalin. Tarinan uskalias kepeys aiheutti aluksi vaikeuksia löytää elokuvalle tuottajaa ja rahoittajaa. Lopulta elokuva saatiin tuotantoon, mutta sen nimeksi vaihdettiin The Producers. Brooks ohjasi ja käsikirjoitti elokuvan sekä sävelsi ja kirjoitti sen nimikkolaulun.[1]
Elokuva kuvattiin New Yorkissa Chelsea Studioilla, jossa myös elokuvan vuonna 2005 valmistunut musikaaliversio The Producers kuvattiin.
Brooksin kokemattomuus elokuvaohjaajana aiheutti kuvauksissa paljon ongelmia ja riitoja. Elokuva valmistui loppuvuonna 1967. Koe-esitykset menivät penkin alle, ja vasta kun elokuvan sattumalta nähnyt näyttelijä Peter Sellers ryhtyi innostuneesti markkinoimaan elokuvaa, se laitettiin teatterilevitykseen.[2]
Menestys ja arvostus muokkaa
Epätavallisesta mustasta komediasta ei tullut suurta kaupallista menestystä, mutta Brooks voitti siitä parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscarin 1969.[2]
Yhdysvaltain elokuvainstituutin 100 hauskimman komedian listalla vuodelta 2000 Kevät koittaa Hitlerille on sijalla 11, Brooksin elokuvista toiseksi parhaiten sijoittuneena.[3] Elokuva valittiin vuonna 1996 Yhdysvaltojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia.[4] The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta maailmassa.[5] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi sen kaikkien aikojen sadan parhaan komedian listalle.[6]
Tarinasta on tehty myös näyttämömusikaaliversio, jonka suomenkielisen version Helsingin kaupunginteatteri toi ensi-iltaan syksyllä 2007 Jukka Virtasen ja Kristiina Drewsin suomentamana ja Neil Hardwickin ohjaamana.[7] Syksyllä 2010 se tuli Porin Teatterin ohjelmistoon.[8] Näytäntökaudella 2023-24 näytelmää esitettiin Kuopion Kaupunginteatterissa nimellä "Homma hoituu - The Producers".
Näyttelijät muokkaa
| Zero Mostel | … | Max Bialystock |
| Gene Wilder | … | Leo Bloom |
| Kenneth Mars | … | Franz Liebkind |
| Lee Meredith | … | Ulla |
| Estelle Winwood | … | iäkäs nainen (”Hold Me-Touch Me”) |
| Christopher Hewett | … | Roger De Bris |
| Andréas Voutsinas | … | Carmen Ghia |
| Dick Shawn | … | Lorenzo St. DuBois (”LSD”) |
| Renée Taylor | … | Eva Braunia esittävä näyttelijä |
Lähteet muokkaa
- ↑ Parish, James Robert: It's Good to Be the King: The Seriously Funny Life of Mel Brooks, s. 169–176. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-75267-7.
- ↑ a b Parish, James Robert: It's Good to Be the King: The Seriously Funny Life of Mel Brooks, s. 178–183. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-75267-7.
- ↑ America's Funniest Movies, American Film Institute
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 13.7.2016.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
- ↑ The Producers Helsingin kaupunginteatteri. 2007. Viitattu 1.3.2023.
- ↑ The Producers - Kevät koittaa Hitlerille Ilona-esitystietokanta, Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 1.3.2023.