Kentin kuningaskunta

kuningaskunta Englannissa

Kentin kuningaskunta oli juuttien 400-luvulla perustama kuningaskunta Kaakkois-Englannissa.[1]

Kentin kuningaskunta


Kentin kuningaskunta Ison-Britannian kaakkoisrannikolla.

Uskonnot anglosaksinen pakanuus, kristinusko
Kieli muinaisenglanti, latina
Edeltäjä(t) jälkiroomalainen aika
Seuraaja(t) Wessex

Perimätiedon mukaan kentiläiset pyysivät 400-luvulla mantereelta avukseen sotaisia juutteja pohjoisen piktejä vastaan. Juutit saapuivat kahden veljeksen, Hengistin ja Horsan johdolla noin vuonna 450. Hengist löi viholliset ja karkotti Kentistä myös britit. Hän perusti paikalle oman valtakuntansa noin vuonna 455 ja asutti sen mantereelta muuttaneilla germaaneilla, kuten juuteilla, angleilla ja sakseilla.[1]

Hengistin jälkeen valtaan nousi Oeric Oisc, josta alkoi Oiscingatin dynastia. Ethelbert Kentiläinen nousi kuninkaaksi noin vuonna 560, ja hänestä tuli koko Humberjoen eteläpuolisen Englannin ylikuningas. Paavi Gregorius I lähetti vuonna 597 munkki Augustinus Canterburylaisen Ethelbertin hoviin palauttaakseen kristinuskon saarelle, ja Ethelbertin kääntyminen kristinuskoon oli käännekohta koko Ison-Britannian historiassa. Canterburyyn perustettiin tuomiokirkko, josta tuli kristinuskon levitystyön keskus.[1]

Ethelbertiä seurasi vuonna 616 kuninkaana Eadbald, joka luopui väliaikaisesti kristinuskosta. Vuonna 640 kuninkaaksi tuli Earconbert ja vuonna 664 Egbert I, joka hallitsi myös Surreyn kuningaskuntaa. Vuonna 673 valtaan noussut Hlothere joutui hallitsemaan yhdessä Essexin kuninkaan kanssa pitääkseen vahvistuvat mercialaiset loitolla. Häntä seurasivat kuninkaina Eadric ja Oswine.[1]

Kuningas Wihtred nousi valtaan 690 ja irrotti Kentin naapuriensa vaikutuspiiristä. Hän laati maalleen sen ensimmäisen lakikokoelman. Wihtredin jälkeen vuonna 725 valtaan nousivat Ethelbert II ja Eadbert I, joiden jälkeen yhteiskuninkaina hallitsivat Alric ja Eardwulf. Vuoden 765 tienoilla valtaan noussut Egbert II hallitsi jälleen yksin. Otfordin taistelussa 776 mercialaiset löivät kentiläiset ja alistivat maan kuninkaansa Offan valtaan. Vuonna 796 Eadberht III Præn kaappasi valtaistuimen itselleen, mutta Mercian kuningas Coenwulf kukisti hänet kahdessa vuodessa ja nosti Kentin alikuninkaaksi veljensä Cuthredin. Kentin viimeinen alikuningas oli Baldred, jonka Wessexin kuningas karkotti vuonna 825.[1]

Kentin kuninkaat muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e Kari, Risto: Historian ABC – Kaikkien aikojen valtiot. Osa 3., s. 68–69. Kustannusosakeyhtiö Tammi, 2001. ISBN 951-31-1095-8.