Kemialliset sedimentit
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kemialliset sedimentit ovat maa-aineksen lajeja, jotka syntyvät siten, että maa- ja kallioperästä liukenee alkuaineita, jotka sitten suotuisissa olosuhteissa saostuvat.
Sedimenttityypit muokkaa
Hapetussedimenttejä, jotka ovat oksidaatteja, ovat rautasaostumat ja mangaanisaostumat. Niitä ovat myös birnesiitti,joka on vesipitoinen mangaanioksidi ja limoniitti. Hapetussedimenttejä ovat myös järvimalmit, jotka ovat yleensä noin 1-3 metriä järven pohjan alla. Hapetussedimenttien lisäksi toinen sedimenttityyppi on pelkistyssedimentit eli redusaatit. Niitä ovat Sulfidisavet ja sulfidiliejut, joita ovat pyriitti, markasiitti ja mackinaviitti. Niihin kuuluu myös esimerkiksi turpeissa oleva sideriitti (FeCO3 ja sinimaana tunnettu vivianiitti (Fe3(PO4)2 · 8H2O), jota on turpeen lisäksi järviliejussa. Muita sedimenttityyppejä ovat saostumissedimentit eli prespiraatit ja haihtumissedimentit eli evaporiitit. Saostumissedimentteihin kuuluu enimmäkseen kalsiumkarbonaattia (CaCO3) sisältävä kalkkilieju eli järvikalkki. Haihtumissedimenttejä ovat savikoiden alunamaat, jotka sisältävät alumiinisulfaatteja ja natriumkloridia eli ruokasuolaa.
Kemialliset sedimentit luolissa muokkaa
Luolissa esiintyviä kemiallisia sedimenttityyppejä ovat travertiinit, kuivumissedimentit, jotka ovat haihtumissedimenttejä, jotkut huonosti liukenevat sedimentit, fosfaattisedimentit ja jää. Traverniitteja ovat valuvasta vedestä saostuneet kivet ja tippuvasta vedestä saostuneet kivet. Kuivumissedimenttejä ovat pinnoittuneet sedimentit (pinnoitteet) ja massamaiset saostumissedimentit. Luolissa olevia yleisiä kemiallisia sedimenttejä ovat kipsiä, fosfaatteja, karbonaatteja ja rautamangaanioksidihydroksidia sisältävät saostumat. Luolien saostumista näkyvimmät ovat katossa ja seinissä. Kemiallisia sedimenttejä sisältäviin luolatyyppeihin kuuluu muun muassa kideonkalo. Joissakin luolissa on pysyviä jääkerrostumia ja nämä ovat jääluolia. Tällainen on Inarin Korkia-Mauran jääluola. tippuvesimuodostumia ovat tippukiviluolissa esiintyvät kidepillit, stalaktiitit, stalagmiitit ja pylväät. valuvesimuodostumia ovat pinnoitteet, verhot, valumat ja valuvat kivet. huokosvesimuodostumia ovat heliktiitit, luolakorallit ja kilvet. lammikkokerrostumia ovat reunapadot, koiranhammaskerrokset, luolahelmet ja vatisaostumat. Muita luolien kemiallisia sedimenttejä ovat kuumaito, diadokiitti ja laatikkomuodostumat.[1]
Kemialliset sedimentit järvenpohjissa muokkaa
Kalkkiliejuiset järvien pohjasedimentit, jotka sisältävät karbonaattikiveä, voivat olla dolomiittikerrostumia. Tällaisia kerrostumia syntyy pieneliöstön toiminnan tuloksena, erityisesti syanobakteerien toiminnan myötä. Entisten järvien pohjissa syntyneisiin dolomiittikerrostumiin voi myöhemmin syntyä kvartsijuonia.[2]
Kemialliset sedimentit Jokisuistoissa muokkaa
Jokien veteen liukenee maaperästä monenlaisia aineita, joista hienojakoisimmat liukenevat eniten. Joki kuljettaa ainesta virtauksen mukana uusille alueille. Jokisuistoihin joen kuljettama aines kerrostuu lietteeksi, josta voi muodostua sedimenttikerrostumia.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: Suomen luolat, s. 37-47. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1.
- ↑ Tapani Tervo: Mikä mötikkä Suomen luonto. 17.5.2019. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 31.3.2023.
- ↑ Jouni Pursiainen, Lauri Lajunen, Esa Hohtola, Jari Peltomäki: Kaiken takana onkin vesi. Docendo, 2014. ISBN 978-952-291-085-1.