Korkia-Mauran jääluola
Korkia-Mauran jääluola on Lapissa Inarijärven eteläosan saaressa sijaitseva luola, jossa jää säilyy yleensä yli kesän sulamatta. Luola on lajissaan Suomen suurin.[1]
Sijainti muokkaa
Inarinjärven Korkia-Mauran (Korkia-maura) saari on Veskoniemen lähellä[2] noin 18 km Ivalosta pohjoiseen ja Nanguniemestä luoteeseen. Korkia-Mauran saarelle pääsee kesällä veneellä Veskoniemen lomakylästä.
Luola muokkaa
Koko luola sisäänpääsyineen on 15 m pitkä, yli 1 ja maksimissaan 3,5 m leveä ja 1,5–4 m korkea[2]. Luolan kattona on kivenlohkareita. Luolaan pääsee 5 m:n pituisesta tunnelista, ja itse luolan lattia on 10 m pitkä ja 3,5 m leveä.
Jää muokkaa
Huoneen lattia on 2-4 m paksu jää, jonka pituus on 9 m ja leveys 3,5 m. Myös luolan perällä olevien lohkareiden välejä on jäässä[2]. Inarinjärven vesi jäätyy 3-4 m paksuksi talvella. Keväällä jää yhä paksunee, kun lumen sulamisvedet valuvat luolaan[1]. Ilmaston lämpeneminen ja turistivierailut ovat sulattaneet jonkin verran jääluolan jäitä 2000-luvulla.[3] Niinpä jää on ohentunut 2010-luvulla, jolloin järven pinnan yllä oleva sulamisvesijää on kadonnut.[1]
Luolaa on käytetty 1600-luvulta alkaen kalakellarina.[1][2]
Joidenkin väitteiden mukaan jää olisi pysynyt sulamattomana ainakin 500 vuoden ajan.[3] Jääpeite olisi muodostunut pienenä jääkautena joka alkoi noin 1450.[1]
Suomessa on muitakin jääluolia, mutta niiden jää pysyy sulamatta vain joinain kesinä. Esimerkiksi Posion Korouoman Karhunpesässä jääkerros, joka syntyy talvella, pysyy sulamattomana usein elokuulle ja vain joinakin vuosina vuoden ympäri.[4]
Lähteet muokkaa
- Aimo Kejonen: Geologiset kohteet. Suomen 100, Karttakeskus 2007, GTK, ISBN 978-951-593-052-1. Lappi Kohta 080 Jääluolat s. 120.
- Kesäläinen, Tuomo & Kejonen, Aimo ym.: Suomen luolat. Helsinki: Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e Kejonen 2015, s 298
- ↑ a b c d Kejonen 2007, s. 120
- ↑ a b Primeval ice melts in Finnish Lapland Helsingin sanomat. Arkistoitu 8.6.2012. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
- ↑ Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: ”Korouoman Karhunpesä, Posio”, Suomen luolat, s. 284. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1.