Keltatuppinokka

lintulaji

Keltatuppinokka, aikaisemmalta nimeltään valkotuppinokka[2] (Chionis alba, syn. C. albus) on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.

Keltatuppinokka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Tuppinokat Chionidae
Suku: Tuppinokat Chionis
Laji: alba
Kaksiosainen nimi

Chionis alba
(Gmelin, 1789)

Katso myös

  Keltatuppinokka Wikispeciesissä
  Keltatuppinokka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko

muokkaa

Linnun pituus on noin 40 senttiä ja siipien kärkiväli 80 cm. Höyhenpuku on valkoinen, naama paljas ja vaaleanpunainen. Vaalean nokan kärki on musta. Siivet ovat lyhyet. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Muistuttaa suuresti sukulaistaan mustatuppinokkaa.

Levinneisyys ja elinympäristö

muokkaa

Laji elää Etelämantereella ja sen pohjois- ja luoteispuolella olevilla saarilla, Tulimaan ja Falklandsaarten rajaamalla alueella. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 000 yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen.[1] Keltatuppinokan elinympäristöä ovat lintusaaret ja mantereen lintuyhdyskunnat. Laji on riippuvainen pingviiniyhdyskunnista.

Lisääntyminen

muokkaa

Keltatuppinokka pesii tavallisesti pingviiniyhdyskunnissa. Pesä on yleensä kallion- tai maankolossa. Munat muistuttavat kurmitsojen munia pohjavärin ollessa likaisen vaalea tummin täplin. Muninta alkaa joulukuun alussa ja päättyy tammikuun alkupuolella. Munia on tavallisesti 2, usein 1 tai 3 mutta harvoin 4. Munimisväli voi olla useita päiviä. Emot lämmittävät munia ensimmäisestä munasta alkaen mutta varsinainen haudonta alkaa vasta pesyeen ollessa täysilukuinen. Haudonta-aika on 28–32 päivää. Naaras yleensä hoitaa pääosan hautomisesta mutta jotkut koiraat hautovat myös taajaan. Poikaset kuoriutuvat 3–4 päivän sisällä. Molemmat emot vuorollaan lämmittävät poikasia 10-18 päivän ikäisiksi, sen jälkeen harvemmin. Emot ruokkivat poikasia pääasiassa krilleillä, joita ne varastavat pingviineiltä. Poikaset oppivat lentämään 50–60 päivän ikäisinä.[3]

Ravinto

muokkaa

Keltatuppinokka on kaikkiruokainen. Se elää syömällä raatoja, linnunpoikasia ja -munia, eläinten ulosteita sekä varastamalla ruokaa muilta linnuilta, eritoten pingviineiltä.

Lähteet

muokkaa
  1. a b BirdLife International: Chionis albus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.5.2014. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1908. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
  3. http://www.snowysheathbill.com/thesheathbillatsignyisland.htm (Arkistoitu – Internet Archive) N.V.Jones 1963: THE SHEATHBILL, Chionis alba (Gmelin), AT SIGNY ISLAND, SOUTH ORKNEY ISLANDS. British Antarctic Survey Bulletin, No. 2, joulukuu 1963, ss. 53-71