Kello (elokuva)

vuoden 1984 elokuva

Kello on suomalainen draamaelokuva vuodelta 1984. Teoksen on ohjannut, käsikirjoittanut ja tuottanut Anssi Mänttäri. Tarina kertoo avioliittoonsa kyllästyneestä Laurista, joka kohtaa rakkauselämäänsä turhautuneen Maritan.

Kello
Riitta Havukainen Maritana
Riitta Havukainen Maritana
Ohjaaja Anssi Mänttäri
Käsikirjoittaja Anssi Mänttäri
Tuottaja Anssi Mänttäri
Kuvaaja Heikki Katajisto, Tahvo Hirvonen, Risto Laasonen
Leikkaaja Mika Kaurismäki, Raija Talvio
Pääosat Paavo Piskonen
Riitta Havukainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Suomi
Tuotantoyhtiö Reppufilmi Oy
Ensi-ilta Suomi 2. maaliskuuta 1984
Kesto 67 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 1 246[1]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Kello on julkaistu myös DVD:nä.

NäyttelijätMuokkaa

 Paavo Piskonen  … sosiologian dosentti Lauri Valjakka, "Lasse"  
 Riitta Havukainen  … sihteeri Marita Kunnas  
 Tiina Bergström  … Marianne Kunnas, pikkusisko  
 Benjamin Oroza  … Pave, muusikko  
 Juhani Laitala  … Laurin koulukaveri  
 Tarja Keinänen  … Ulla Valjakka, Laurin vaimo  
 Jone Takamäki  … nuoriso-ohjaaja  
 Matti Pellonpää  … rehti mies  
 Kirsi Tykkyläinen  … nainen junassa  
 Anneli Kanto  … nainen junassa  
 Vappu Jurkka  … Maritan äiti  

JuoniMuokkaa

Lauri Valjakka matkustaa vaimoineen junalla kohti Helsinkiä; vaimo puhuu puhumasta päästyään itsestään ja perheestään: "Me molemmat vanhemmat ollaan niin risasia, että ainakin lapsista on tultava tasapainosempia". Lauri tuskaantuu vaimonsa pälätykseen. Juna saapuu Helsinkiin noin kello 12.45. Lauri lähtee asemalta omille teilleen, kohtaa muutaman mielenkiintoisen ihmisen, kunnes tapaa ravintolassa nuorehkon, puoleensavetävän Marita Kunnaksen. Lauri päätyy Maritan kanssa tämän hulppeaan kotiin. Myöhemmin käy ilmi, että asunto kuuluu Maritan tuttavaperheelle, joka on talvet pois Suomesta.

Marita valittaa, että hänen äitinsä haluaa edelleen kontrolloida hänen elämäänsä. Lauri puolestaan tilittää omaa elämäänsä, ja kertoo pettyneensä avioliittoonsa ja lapsiinsa. Ammatiltaan mies on sosiologi ja käyttää perheestä termiä "kulutusyksikkö". Kulttuuri on hänen mielestään "viettienergian tuhoamista". Maritaa alkaa jurppia Laurin tapa siteerata kuuluisia ajattelijoita; hänen mielestään Lauri yrittää vain peittää sen, että tämä tuli Maritan luo ensisijaisesti seksin takia. Lauri ja Marita suorittavat noin 20 sekuntia kestävän aktin sohvalla. Sen jälkeen avautumiset ja tilitykset jatkuvat.

Marita kertoo, kuinka hänellä on taipumus rakastua kerta toisensa jälkeen itselleen sopimattomiin miehiin. Maritan ja Laurin keskustelu yltyy huutamiseksi ja käsirysyksi. Keskellä yötä asunnolle tulla tupsahtavat Maritan pikkusisko ja tämän poikaystävä. Nelikko käy vaivaantunutta keskustelua. Lopulta Marita antaa Laurista pikaisen "psykoanalyysin": hänen mielestään Lauri ei osaa rakastaa eikä luoda. Aamulla Laurin ja Maritan tiet erkanevat ilmeisen lopullisesti.

ArviotMuokkaa

Uuden Suomen Heikki Eteläpää arvioi Kellon heikonlaiseksi, kehuja hän antaa vain muutamalle sivuosanäyttelijälle. Aamulehden Reijo Noukka on myös penseä arvioissaan. Ilta-Sanomien Sakari Toiviaisen arviossa Kello on "suomalaisen perusmiehen pinnistetty yritys irrota totunnaisista kuvioista, 'pitää hauskaa' juomalla viinaa ja iskemällä naisia".[1][2]

Helsingin Sanomien Arto Pajukallion mielestä Kellon merkitys vahvistuu suhteessa Mänttärin koko tuotantoon ja kaupunkilaisten ihmissuhteita kuvaavaan sarjaan.[3]

HuomioitaMuokkaa

Kello kuuluu Mänttärin tuotteliaiden vuosien harvoin esitettyihin elokuviin.[3] Teos pääsi Guinessin Suureen ennätyskirjaan 86: sen kuvaamiseen oli käytetty vain 36 tuntia kahtena perättäisenä vuorokautena.[2] Tiukalla kuvausaikataululla ohjaaja halusi saattaa näyttelijät samankaltaiseen paineeseen kuin näiden roolihahmot. Kaupallisesti Kello menestyi vielä heikommin kuin Mänttärin 1980-luvun alkupuolella ohjaama trilogia: se keräsi elokuvateattereihin vain runsaat tuhat katsojaa. Televisioensi-ilta 19. lokakuuta 1988 sai noin 850 000 katsojaa.[1]

DVD:n kannessa on mainittu kolmantena päähenkilönä Matti Pellonpää. Kohtaus jossa Pellonpään näyttelemä hahmo on mukana, kestää vain noin 55 sekuntia. Maritan äitiä näyttelee Vappu Jurkka, rooli on kreditoimaton.[1] Kellon DVD-julkaisuun on sisällytetty myös lyhytelokuva Sallan sohvalla.[2]

Lähteet ja viitteetMuokkaa

  1. a b c d Kello (1984) (html) 2013. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Viitattu 22.2.2015. (suomeksi)
  2. a b c Kello-DVD-julkaisun takakansi
  3. a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 13.9.2012, sivu D 7

Aiheesta muuallaMuokkaa