Jone Takamäki
Jouni Kullervo "Jone" Takamäki (s. 31. joulukuuta 1955 Helsinki) on suomalainen muusikko.[1][2] Hänet tunnetaan erityisesti saksofonistina. Saksofonin soittoon Takamäki intoutui kuusitoistavuotiaana vuonna 1971 kun hän kuuli Jan Garbarekia Tapiola-klubilla [3] Takamäki on ollut mukana useissa jazz- ja rockyhtyeissä ja soittanut lukuisien artistien levyillä. Terapia -trio (Jone Takamaki-puhaltimet, Samppa Salmi-rummut, Make Lievonen-basso) herätti esiintymisellään kiinnostusta. [4] Johanna-merkillä ilmestyi 1980-alussa kaksi Takamäen sooloalbumia: ensimmäinen omalla nimellään ja toinen Jone Takamäki Triona, jossa soittivat myös Samppa Salmi-rummut ja Antti Hytti[5]. Jaakko Tahkolahti luonnehti Takamäen saksofonin soittoa jo 80-luvun alussa sekä teknisesti taitavaksi mutta samalla raivokkaan tunnepohjaiseksi ja herkäksi. [6]
Jazzkokoonpanoista Takamäki on ollut mukana soittajana ja säveltäjänä muun muassa Tapio-Takamäki Quintetissa, Suhkan Uhkassa ja vuonna 1997 perustetussa Otná Eahketissa. Näiden lisäksi hän on soittanut 1980- ja 1990-luvuilla Edward Vesalan Sound and Furyssa, Raoul Björkenheimin Krakataussa ja Jorma Tapion Hugry Tribal Marching Bandissa.[7]
Takamäki on säveltänyt myös elokuvamusiikkia (muun muassa Urpo ja Turpo -lasten animaatioihin) sekä näytellyt erityisesti Anssi Mänttärin elokuvissa.
Takamäki on toiminut tuntiopettajana Teatterikorkeakoulun valo-ja äänisuunnittelun laitoksella vuodesta 1990.
Vuodesta 2005 lähtien Jone Takamäki on toiminut aktiivisesti teatterikentällä musiikin- ja äänisuunnittelun tekijänä ja vuodesta 2006 Takamäki on keskittynyt erityisesti soolo-konsertteihin ja japanilaisten shakuhachi- ja hochiku-huilujen soittamiseen.
Takamäki sai vuoden 2010 Säde-palkinnon äänisuunnittelutyöstään esitykseen Woyzeck. Palkinto jaettiin teatterialan Thalia-gaalassa 2011. Takamäelle myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2019[8].
Hanoi Rocks -muusikkona tunnetuksi tullut Sam Yaffa (oik. Sami Takamäki) on Jone Takamäen veli.
Diskografia muokkaa
- Jone Takamäki (Johanna JHN 2030, 1981)[9]
- Universal mind (Johanna JHN 2074, 1982)[10] (Jone Takamäki Trio -nimellä)
- Jone Takamaki, Umut Çağlar & Fahrettin Aykut: Myth of the Drum (Zehra zehra005, 2022)[11]
Mukana levyillä muokkaa
- Andy McCoy: Too Much Ain’t Enough
- Maukka Perusjätkä: Säpinää
- Maukka Perusjätkä Ralf Örn Pop: Ennen kolmatta maailmansotaa
- Threshold: Paradise Now
- Ratsia: Elämän syke
- Sam Yaffa & Pelle Almgren: Cover me
- Shadowplay: Touch And Glow
- Albert Järvinen: Braindamage – Or Still Alive
- Krakatau: Volition
- Krakatau: Matinale
- YUP: Normaalien maihinnousu
- Jan Stenfors: Vinegar Blood
- Samuli Edelmann: Vaiheet[12]
- Suhkan Uhka: Suhka
Osittainen filmografia muokkaa
- Jon (1983)
- Kello (1984)
- Jäätävä polte (1986)
- Palkkasoturi (1997)
- Eros ja Psykhe (1998)
- Saunavieras (2012)
- Valo yössä (2014)
Televisio muokkaa
Tabu (1986-1987)
Lähteet muokkaa
- Morley, Jones; Tahkolahti Jaakko (suom. toim): Jazz. Tampere: Weilin+Göös, Tietoniekat, 1981. ISBN 951-35-2603-8.
- Tommi Liimatta (toimittaja): Tie taipuu, Sam Yaffa omaelämäkerta. Like, 2016. ISBN 978-952-01-1462-6.
Viitteet muokkaa
- ↑ Elonet
- ↑ IMDb
- ↑ Tie taipuu, Sami Yaffa omaelämäkerta, Like Kustannus, sivu 36
- ↑ Soundi 9/81, sivut 30-34
- ↑ Fono.fi: Universal mind
- ↑ Morley Jones, Tahkolahti Jaakko (suom. toim), Jazz, Tietoniekat 1981, sivu 256
- ↑ Petri Silas: Otná Eahket Fimic. Viitattu 16.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Juuti, Mikko: 542 haki ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Ilta-Sanomat, 15.3.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ http://aanitearkisto.fi/firs2/levymerkki.php?Id=Johanna+jhn+2030+(+lp+)[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.suomijazz.com/levyt.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Myth Of The Drum, by JONE TAKAMÄKI / UMUT ÇAĞLAR / FAHRETTIN AYKUT Zehra. Viitattu 18.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Discogs
Aiheesta muualla muokkaa
- Jone Takamäki Myspacessa (englanniksi)
- Jone Takamäki on Facebook
- Jone Takamäki Elonetissä.
- Jone Takamäki Internet Movie Databasessa. (englanniksi)