Keijo Kuusela
Keijo Helmer Kuusela (6. tammikuuta 1921 Tampere – 27. huhtikuuta 1984 Bad Soden Am Taunus, Saksa) oli suomalainen jääkiekkoilija, joka pelasi keskushyökkääjänä SM-sarjassa vuosina 1938–1959 edustaen joukkuetta Hämeenlinnan Tarmo. Kuusela voitti SM-kultaa 11 kertaa. Hän pelasi myös maajoukkueessa, MM-kisoissa ja olympialaisissa. Kuuselan kakkoslaji oli maahockey.[1]
| Keijo Kuusela | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. tammikuuta 1921 Tampere |
| Kuollut | 27. huhtikuuta 1984 (63 vuotta) Bad Soden Am Taunus, Saksa |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | keskushyökkääjä |
| Maila | vasen |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1938–1959 |
| Seurat | Hämeenlinnan Tarmo |
Elämä ja ura
muokkaaKuusela pelasi koko kiekkouransa, joka kesti vuodet 1938–1959, Hämeenlinnan Tarmossa. Hän on 11-kertainen mitalisti SM-sarjassa. Mestaruuden Tarmo voitti vuosina 1948 ja 1949. Kuusela muodosti Tarmossa legendaarisen Ka-Ku-Ti-ketjun, jonka laidoilla pelasivat Matti Karumaa ja Esko Tie.
Maajoukkueessa Kuusela pelasi 59 kertaa. Mukaan mahtuivat kahdet MM-kisat sekä olympiaedustus Oslon vuoden 1952 talvikisoissa.
Kesälajissaan maahockeyssa Kuusela pelasi Helsingin 1952 olympialaisissa ja on harvoja sekä kesä- että talviolympialaisissa kilpailleita suomalaisurheilijoita, ja ainoa joukkuelajien urheilija. Hän pelasi kaikkiaan kymmenen maaottelua. Suomen mestaruuden hän voitti Hämeenlinnan Pallokerhon joukkueessa vuosina 1951, 1952 ja 1954.
Jatkosodassa vänrikki Kuusela palveli hävittäjälentäjänä HLeLv 28:ssa lentäen Morane-Saulnier M.S.406-hävittäjällä. Hän saavutti yhden ilmavoiton 8. toukokuuta 1944 ampumalla alas venäläisen P-39 Airacobran. Samassa taistelussa hän törmäsi toiseen Airacobraan ja joutui hyppäämään laskuvarjolla jääden sotavangiksi lähellä Vytegran kaupunkia. Sen jälkeen hän oli sotavankina Tšerepovetsin leirillä, josta hän palasi 23.11.1944. Sotilasarvoltaan Kuusela oli yliluutnantti.[2]
Keijo Kuusela meni naimisiin 1950-luvun lopulla saksalaissyntyisen Irene Wielandin kanssa. Eläköidyttyään vuonna 1980 Kuuselat muuttivat Länsi-Saksaan Glashütten pieneen kaupunkiin. Hän ehti asua Saksassa vain neljä vuotta ennen kuolemaansa huhtikuussa 1984 63 vuoden iässä.[2]
Saavutukset ja palkinnot
muokkaaJääkiekossa
muokkaa- 2 Suomen mestaruutta (1948, 1949)
- 7 SM-hopeaa, 2 -pronssia
- SM-sarjan paras pistemies (1952–1953, 1955–1956)
- SM-sarjan maalipörssin voittaja (1944–1945, 1946–1947, 1949–1950)
- SM-sarjan syöttöpörssin voittaja (1952–1953, 1955–1956)
- Suomen vuoden jääkiekkoilija (1951)
- Suomen Jääkiekkoleijona #6
- Oslon olympiakisoissa 1952 Suomen joukkueessa
Maahockeyssa
muokkaa- 3 Suomen mestaruutta (1951, 1952, 1954)
- Helsingin olympiakisoissa 1952 Suomen joukkueessa.
Lähteet
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Kuusela Jääkiekkomuseo. Arkistoitu 5.8.2016. Viitattu 29.5.2016.
- ↑ a b Ohuen korren varassa. Urheilulehti, 22.4.2022, nro 16, s. 38-41.
| Edeltäjä: Risto Tiitola |
Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa 1949 ja 1951 |
Seuraaja: Matti Rintakoski |
Kaarlo Einiö | Pentti Elo | Erkki Heikkilä | Veijo-Lassi Holopainen | Helge Korhonen | Keijo Kuusela | Risto Lamppu | Reino Lindroos | Esko Salminen | Toivo Salminen | Esko Silvennoinen | Tauno Timoska | Varamiehet: Esko Kiviaho | Keijo Lehtonen | Pentti Paasonen