Wikipedia

Keihäsmatkat

vuosina 1965–1974 toiminut suomalainen matkatoimisto
Tämä artikkeli käsittelee suomalaista matkatoimistoa. Televisiosarjasta kerrotaan artikkelissa Keihäsmatkat (televisiosarja).

Keihäsmatkat oli suomalainen 1960- ja 1970-luvulla toiminut matkatoimisto, joka lennätti vuosittain Manner-Espanjaan ja Kanariansaarille lähes 100 000 suomalaista vuosina 1965–1974.[1] Yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja oli värikkäästä esiintymisestään ja omalaatuisesta pukeutumisestaan tunnettu Kalevi Keihänen. Toimisto myi lähinnä viikon mittaisia seuramatkoja Espanjaan.[2]

Keihäsmatkojen matkamainos Rodokselta, vuosi 1971.

Historia muokkaa

 
Kalevi Keihänen yrityksensä portailla Helsingissä Kaisaniemenkadulla vuonna 1969.

Keihäsmatkojen edeltäjä oli Keihäsen vuonna 1954 perustama Turistimatkat Oy, joka sai alkunsa Sveitsin Bernissä pidettyihin yleisurheilun EM-kisoihin järjestetystä bussi-telttamatkasta. Pidettyään muutamien vuosien ajan autovuokraamoa Keihänen perusti Keihäsmatkat Oy:n vuonna 1965. Keihäsmatkojen taloudellisesti tuottoisinta toiminta-aikaa olivat vuodet 1970–1972, mutta eniten se oli julkisuudessa kahtena viimeisenä toimintavuonnaan 1973 ja 1974.[3] Toimittaja Mirja Pyykön syksyllä 1973 tekemässä haastattelussa Keihänen mainitsi yritystensä vuotuisen liikevaihdon olevan 75 miljoonaa markkaa.[4]

Yhtiön markkinointimenetelmiin kuuluivat näyttävät jutut Keihäsen ystävän, lehtikustantaja Urpo Lahtisen perustamassa Hymy-lehdessä sekä runsaan alkoholin käytön edistäminen ja mainostaminen. Tätä kuvasi Keihäsen mainoslause ”istutte koneeseen, otatte pienet ja olette perillä”.[5]

Yhtiöllä oli vuosina 1972–1974 oma lentoyhtiö Spear Air Oy. Spear Airin omistamat kaksi DC-8-32-suihkumatkustajakonetta, nimiltään Härmän Jätkä ja Härmän Mimmi, olivat Kalevi Keihäsen mukaan maailman ainoat matkustajakoneet, joissa oli myytävänä pontikkaa. Tosiasiassa tämä "Kihniön kipakan" nimellä myyty juoma oli Mallorcalla valmistettua vodkan tapaista alkoholia, mikä tosin paljastui vasta myöhemmin.

Kalevi Keihäsen mainonnassa tärkeimpiä olivat halpa viina, seksi ja "suomalaisuus" sekä paikat, joissa sai juhlia aamusta iltaan. Humaltuminen ja sammuminen ei ollut mitenkään paheksuttavaa. Keihänen korosti lisäksi sitä, ettei kenenkään tarvinnut olla Keihäsmatkojen järjestämillä matkoilla yksin.[6] Toisaalta oli kuvaavaa, että tyypillinen Keihäsmatkojen asiakas ei ollut kiinnostunut kohdemaan kulttuurista eikä paikallisesta väestöstä.[4] Jatkuvaa humalatilaa pidettiin päinvastoin jopa suojautumiskeinona kulttuurishokkia vastaan; samaa tyyliä Keihäsmatkojen kanssa edusti Neuvostoliittoon samoihin aikoihin suuntautunut ”vodkaturismi”.[7]

Yhtiön loppu ja konkurssi muokkaa

Yhtiö teki konkurssin 1974, ja siihen vaikutti polttoaineiden hintojen nousu vuoden 1973 öljykriisin seurauksena.[8] Keihäsmatkat Oy:n konkurssi vei varsin pian mukanaan myös Spear Air Oy:n. Keihäsmatkojen toiminnan loppuessa sillä oli ulkomailla noin 1 800 asiakasta ja konkurssin myötä yli 200 yhtiöiden palveluksessa ollutta menetti työpaikkansa.[9]

Kalevi Keihänen syytti yhtiöidensä kaatumisesta Suomen valtion omistamaa lentoyhtiö Finnairia, koska hänen mielestään Finnair halusi saada pois markkinoilta kilpailijan, jota se ei sietänyt. Finnairin pääjohtaja Gunnar Korhonen kiisti Keihäsen syytökset mutta myönsi Finnairin kilpailevan samoista asiakkaista kuin Keihäsen Spear Air Oy.

Spear Airin toimitusjohtajana sen loppuaikoina ollut Veikko Pajunen piti merkittävänä syynä konkurssiin myös liian suuria ja liian aikaisin tehtyjä investointeja. Yhtiöiden suurimmiksi velkojiksi jäivät lentokoneiden myyjä, Helsingin Osakepankki, eräät vakuutus- ja öljy-yhtiöt sekä Suomen valtio.

Keihäsmatkojen osuuden matkailumarkkinoista jakoivat pääosin sen neljä suurinta kilpailijaa Aurinkomatkat, Tjäreborg, Vingmatkat ja Spies.[10] Keihäsmatkojen myyntijohtaja Pentti Sivula piti yhtiön suurimpana saavutuksena sitä, että se opetti nimenomaan tavalliset suomalaiset matkailemaan vapaa-ajallaan.[11]

Kalevi Keihänen yritti vielä vuonna 1976 päästä mukaan seuramatkailuliiketoimintaan perustamalla uuden matkatoimiston Seiväsmatkat Oy:n kahden miljoonan markan alkupääomalla. Yritykselle oli tarkoitus kerätä lisää pääomaa kansalle suunnatulla osakeannilla, mutta hanke epäonnistui ja monet sijoittajat menettivät rahansa.[12]

Yhtiöidensä ajauduttua konkurssiin Kalevi Keihänen joutui syytteeseen veropetoksesta, konkurssirikoksista ja valuuttasäännösten rikkomisesta. Helsingin raastuvanoikeus tuomitsi hänet yli kolme vuotta kestäneen oikeudenkäynnin päätteeksi toukokuussa 1981 yhdeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.[13]

Kulttuuriperintö muokkaa

Keihäsmatkat olivat aiheena Toivo Kärjen ja Juha Vainion iskelmissä Seuramatkat (1967, esittäjä Reijo Tani), Varsinaiset seiväsmatkat (1969) ja Kihniön kipakka (1973). Kalevi Keihänen oivalsi iskelmän merkityksen markkinointikeinona vuonna 1974, hieman ennen yritystensä konkurssia. Hän tuotti yhdessä Vainion kanssa Finnlevyn julkaiseman mainoskasetin Kipakasti soi Keihäsellä, jota myytiin Spear Airin lentokoneissa. Kasetilla oli 12 etelänmatkoihin liittynyttä iskelmää – esittäjinä mm. Juha Vainio, Irwin Goodman ja Paula Koivuniemi – ja niiden välissä viisi lyhyttä mainoslausetta, muun muassa tunnettu "Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarian saarille". Kasetista julkaistiin myös ilman mainoslauseita ollut rinnakkaisversio nimellä Menopäällä 1.[14]

Vuonna 2020 sai ensiesityksensä televisiosarja Keihäsmatkat.[15]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Kostiainen, Auvo & Korpela, Katariina (toim.): Mikä maa – mikä valuutta? Matkakirja turismin historiaan. Turku: Turun yliopisto, 1995. ISBN 951-29-0663-5.
  • Kojo, Pauli (päätoim.) & Leskinen, Jyrki & Räty, Ritva & Rautio, Riitta : Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 52. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01581-8.
  • Kojo, Pauli & Räty, Ritva (toim.): Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 62. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06482-7.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Keihäsmatkat aloitti seuramatkat Turun Sanomat. 27.8.2005. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 14.1.2020.
  2. ↑ Mäntylä, Sami: “Espanja on erilainen” – Espanjanmatkamainonta Suomessa 1950-1970-luvuilla Yleisen historian proseminaari. 28.3.2000. Arkistoitu 13.3.2016. Viitattu 14.1.2020.
  3. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 181.
  4. ↑ a b Mikä maa – mikä valuutta?, s. 185.
  5. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 202.
  6. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 182–183.
  7. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 206.
  8. ↑ Näveri, Vesa: ”Markalla Mallorcalle, kahdella Kanarialle!” – tällainen oli Keihäsmatkat perustanut ja seksikylää Kihniöön suunnitellut yrittäjälegenda Ilta-Sanomat. 15.7.2019. Viitattu 14.1.2020.
  9. ↑ Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1975, s. 52.
  10. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 185–186.
  11. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 182.
  12. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 186.
  13. ↑ Mitä-Missä-Milloin: Kansalaisen vuosikirja 1982, s. 62.
  14. ↑ Mikä maa – mikä valuutta?, s. 217–218.
  15. ↑ Keihäsmatkojen uskomaton tarina nähdään tv-sarjana – Tältä näyttää Janne Kataja legendaarisena Kalevi Keihäsenä Nelonen.fi. 5.8.2019. Arkistoitu 20.1.2020. Viitattu 20.1.2020.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Keihäsmatkat&oldid=21796812”