Kefoditsiimi
| |
Kefoditsiimi
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (6R,7R)-7-[[(2Z)-2-(2-amino-1,3-tiatsol-4-yyli)-2-metoksi-iminoasetyyli]amino]-3-[[5-(karboksimetyyli)-4-metyyli-1,3-tiatsol-2-yyli]sulfanyylimetyyli]-8-okso-5-tia-1-atsabisyklo[4.2.0]okt-2-eeni-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | J01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C20H20N6O7S4 |
| Moolimassa | 584,7 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 88 %[1] |
| Metabolia | ? |
| Puoliintumisaika | noin 3,5[1] |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | intramuskulaarinen, intravenoosi |
Kefoditsiimi (C20H20S4N6O7) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Sitä käytetään lääketieteessä antibioottina.
Ominaisuudet ja käyttö muokkaa
Kefoditsiimi on optisesti aktiivista ja sen ominaiskiertokyky on -55,9[2]. Kefoditsiimi on niin sanottu kolmannen sukupolven kefalosporiini ja sen antibioottiset ominaisuudet perustuvat bakteerin soluseinän synteesin estämiseen. Lääkeaine on suhteellisen laajakirjoinen ja sen teho on samankaltainen kefotaksiimin kanssa tai hieman sitä heikompi. Kefoditsiimillä on muista kefalosporiineista poiketen immuunipuolustusta muuntelevia ominaisuuksia. Se esimerkiksi aktivoi fagosyyttejä ja vähentää sytokiinien tuotantoa. Tosin vaikutukset ovat osin kiistanalaisia. Aine annostellaan ruiskeena lihakseen tai suoneen. Sitä voidaan käyttää hengitysteiden infektioiden ja virtsatulehdusten hoidossa.[1][3][4]
Haittavaikutukset muokkaa
Kefoditsiini on useimmiten hyvin siedetty lääkeaine. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pistokohdan kipu, ihottuma ja ruuansulatuselimistön oireet.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Roger G. Finch, David Greenwood, Richard J. Whitley, S. Ragnar Norrby: Antibiotic and Chemotherapy, s. 109, 188. Elsevier, 2010. ISBN 978-0-7020-4765-7. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 319. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Bruce K. Rubin, Jun Tamaoki: Antibiotics as Anti-Inflammatory and Immunomodulatory Agents, s. 250-251. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5925-0. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)
- ↑ Frans P. Nijkamp, Michael Parnham: Principles of Immunopharmacology, s. 415. Springer, 2005. ISBN 978-3-7643-5804-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.10.2020). (englanniksi)