Kavaljeeri (juoma)
Kavaljeeri oli Chymoksen kuohuviini, joka oli myynnissä 1980–2008.
| Kavaljeeri | |
|---|---|
| Tyyppi | kuohuviini |
| Valmistaja | Chymos |
| Alkuperä |
 Suomi |
| Valmistus aloitettu | 1980 |
| Valmistus lopetettu | 2008 |
Kavaljeeria alettiin kehittää vuonna 1977 ensimmäiseksi Chymoksen kuohuviiniksi. Se valmistettiin valkoherukasta ja karviaisista pullokäymismenetelmällä. Se tuli markkinoille kesällä 1980. Raaka-aineet saatiin Chymoksen sopimusviljelijöiltä, ja tarvittavaa tietämystä oli omasta takaa. Kavaljeeri kehitettiin kilpailijaksi Marlin tankkikäymismenetelmällä valmistetulle Elysée-kuohuviinille, joka oli samppanja- ja kuohuviinimarkkinoilla ainoa kotimainen vaihtoehto. Kun tieto uuden tuotteen kehittelystä lipsahti Marlin johtajiston tietoon, se ei lainkaan ymmärtänyt, miksi Alko hyväksyi Elyséelle kilpailijan. Chymoksella vakuuteltiin, että Kavaljeeri lisää kuohuviinien myyntiä, josta myös Marli hyötyy. Näin myös tapahtui.
Tuotteen nimen ideointi pyöri alusta lähtien ratsuväkiaiheen ympärillä, koska Chymoksen naapurina Lappeenrannan varuskunnassa oli Uudenmaan rakuunapataljoona. Varuskunnan ullakolta löytyi pölyinen kirja, jonka yhdellä sivulla oli kuva ratsumiehestä hevosen selässä. Samppanja on kotoisin Ranskasta, ja ranskalaiset ratsuväkimiehet (Le Chevalier) avasivat voitokkaan taistelun jälkeen samppanjapullon miekalla. Chymoksen pakkaussuunnittelija ja graafikko Aimo Vuorinen huomasi, että kavaljeeri tarkoittaa sekä herrasmiestä että ratsumiestä. Kuohuviinin nimi oli syntynyt. Vuorinen suunnitteli etiketin 30-vuotisen sodan aikaisen kuvan pohjalta, joka esitti sotamarsalkka Juhana Banéria hevosen selässä. Kavaljeeri voitti ensimmäisen palkinnon kuohuviinien sarjassa viinialan messujen yhteydessä järjestetyissä kilpailuissa sekä Ljubljanassa silloisessa Jugoslaviassa että Barcelonassa Espanjassa.
Myöhemmin tulivat Kulta-Kavaljeeri (valkoherukka ja lakka) sekä Rosé-Kavaljeeri (valkoherukka ja punaherukka). Kaikki Kavaljeerit ovat poistuneet Alkon valikoimista n. vuonna 2008.
Lähteet muokkaa
- Leena Kauria (toim): Meidän tehdas Chymos, Chymoksen historiikki, s. 42–45 (Julk. Chymoksen perinneyhdistys ry.) ISBN 978-952-93-4571-5