Kaukosäädin

Kaukosäädin eli kauko-ohjain on laite, jolla voidaan ohjata toista laitetta etäältä. Yhdysvaltalainen Eugene Polley kehitti vuonna 1955 television kaukosäätimen, jolla oli mahdollista säätää äänenvoimakkuutta ja vaihtaa kanavaa. Se perustui television kulmiin sijoitettuihin valokennoihin, joihin kohdistettiin valonsäde.

Television kaukosäädin.

Käyttö

Yleisin kaukosäätimen sovellus lienee television hallinta. Kotikäytössä olevat kaukosäätimet ovat nykyisin yleensä langattomia, eli ne eivät ole kiinteässä yhteydessä säädettävään laitteeseen. Suurin osa viihde-elektroniikkalaitteiden kaukosäätimistä välittää komennot kohteeseen digitaalisen infrapunasignaalin avulla. Auton lukituksen kauko-ohjaus on myös yleinen sovellus, ja uusimmat kauko-ohjattavat lukitusjärjestelmät aktivoituvat kun kauko-ohjain tulee tietylle etäisyydelle autosta. Teollisuudessa käytetään myös kauko-ohjaimia, jotka ovat kaapelilla kiinni säädettävässä laitteessa, esimerkiksi nostimessa.

Toiminta

Kaukosäädin lähettää videonauhurille, televisiolle tai muulle laitteelle infrapunasäteen, jonka sisältämä tieto vaihtaa esimerkiksi kanavaa tai muuttaa äänen voimakkuutta. Tieto on kaksijärjestelmällä muodostettu pulssijono, jonka vastaanotin tulkitsee. Silmälle näkymätön infrapunavalo tuotetaan valodiodilla ja otetaan vastaan infrapunakennolla, joka toimii valokennon tavoin.

Kaukosäädin muistuttaa ulkomuodoltaan ja toiminnaltaan taskulaskinta. Napin painallus lähettää sähkösignaalin mikropiiriin, joka puolestaan lähettää pulssijonon valodiodille. Valodiodista käytetään usein lyhennettä LED. Pulssijono muodostuu nollista ja ykkösistä eli välillä virta kulkee, välillä ei kulje. Jokainen virtasykäys saa valodiodin lähettämään infrapunavaloa

Vastaanottimen päässä on infrapunalle herkkä valokenno, joka antaa infrapunapulssien tahdissa vaihtelevan sähkövirran. Pulssijono tulkitaan mikropiirissä, joka ohjaa vastaanotinta esim. televisiosta.

Katso myös

• Radio-ohjaus

Aiheesta muualla

• Kuluttajavirasto (Viitattu 28.12.2008)