Katkeralinnunruoho

putkilokasvilaji

Katkeralinnunruoho (Polygala amarella) on suuressa osassa Eurooppaa kasvava sinikukkainen linnunruohokasvi. Suomessa laji on harvinaistunut ja luokiteltu uhanalaiseksi.[1]

Katkeralinnunruoho
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Vaarantunut [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Linnunruohokasvit Polygalaceae
Suku: Linnunruohot Polygala
Laji: amarella
Kaksiosainen nimi

Polygala amarella
Crantz

Katso myös

  Katkeralinnunruoho Wikispeciesissä
  Katkeralinnunruoho Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Saarenmaan Pangan kalkkialueella kasvanut yksilö.

Katkeralinnunruoho kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Varret ovat kohenevia, mutta eivät tyvestä puutuneita. Kukinta-aikaan kasvin tyvellä on lehtiruusuke. Lehdet ovat ehyitä, suikeita tai pitkulaisia, ruusukelehdet ovat varsilehtiä leveämpiä ja pidempiä. Varsilehdet ovat varressa kierteisesti. Kukinto on tiheä, 10–25 kukkainen latvaterttu. Kukkien esilehdet varisevat varhain. Kukka on 3–4 mm pitkä, syvänsininen tai joskus ruusunpunainen tai valkoinen. Kukassa verholehtiä on viisi ja terälehtiä kolme kappaletta. Terälehtimäiset verholehdet ovat kotaa lyhyempiä. Katkeralinnunruoho kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa.[1] Siemenet ovat karvaisia.[2]

Katkeralinnunruoho muistuttaa sukulaislajejaan tupsulinnunruohoa (P. comosa) ja isolinnunruohoa (P. vulgaris), mutta näillä lajeilla ei ole kukinta-aikaan ruusukelehtiä.[3]

Levinneisyys muokkaa

Katkeralinnunruohoa tavataan Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Ranskasta ja Pohjois-Italiasta itään läpi Keski- ja Itä-Euroopan Uralille saakka. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian ja Länsi-Venäjän pohjoisosiin.[3]

Suomessa katkeralinnunruoho on eteläinen ja itäinen laji. Sen vahvinta aluetta on Ahvenanmaa. Manner-Suomessa sitä on tavattu satunnaisesti Varsinais-Suomesta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla alueella. Laji on myös tavattu Kuusamosta. Se on suuresti harvinaistunut ja lähes kadonnut Manner-Suomesta.[4] Laji on luokiteltu Suomessa vaarantuneeksi.[1]

Elinympäristö muokkaa

Katkeralinnunruoho kasvaa tuoreilla ranta- ja lehtoniityillä ja ojanpientareilla. Laji on kalkinsuosija.[2] Katkeralinnunruoho on suuresti harvinaistunut Suomessa, mikä on pääasiassa seurausta maatalouden muuttumisesta. Tämä on johtanut kasvin suosimien avointen kasvupaikkojen umpeenkasvuun[1] ja kuivumiseen.[5]

Käyttö muokkaa

Keski-Euroopassa katkeralinnunruohoa on käytetty kuivattuna astman ja keuhkoputkentulehduksen hoitoon. Sitä on myös annettu imettäville äideille sekä sekoitettu lehmien ja vuohien rehuun maidon erittämisen lisäämiseksi.[6]

Lähteet muokkaa

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet muokkaa

  1. a b c d e Katkeralinnunruoho (PDF) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 4.9.2022.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 310–311.
  3. a b Den virtuella floran: Rosettjungfrulin (Arkistoitu versio) Viitattu 6.1.2010. (ruotsiksi)
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2009: Kasviatlas 2020: Katkeralinnunruohon levinneisyys Suomessa Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 4.9.2022.
  5. Uusitalo 2007, s. 43.
  6. Suomen terveyskasvit 1982, s. 119.

Aiheesta muualla muokkaa