Isolinnunruoho
Isolinnunruoho (Polygala vulgaris) on suurimmassa osassa Eurooppaa kasvava näyttävä, sinikukkainen kasvi. Suomessa laji on harvinainen ja se on rauhoitettu Manner-Suomessa.[1]
| Isolinnunruoho | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Fabales |
| Heimo: | Linnunruohokasvit Polygalaceae |
| Suku: | Linnunruohot Polygala |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Polygala vulgaris |
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Isolinnunruoho kasvaa 10–25 cm korkeaksi. Varret ovat kohenevia tai lähes pystyjä, tyvestä hieman puutuneita. Kukinta-aikana varren alaosa on lehdetön. Sen mehevät pitkänsoikeat lehdet sijaitsevat vuorotellen varressa. Kukinto on lyhyt, harsuhko terttu, jossa kukkia on tavallisesti 10–30 kappaletta. Kukat ovat sinisiä, joskus myös valkoisia tai ruusunpunaisia. 6–8 mm pitkä kukka on erikoisen muotoinen: sen tyvessä on kaksi paperinohutta suurta verholehteä, ja teriö on näiden suojassa. Isolinnunruoho kukkii kesä-heinäkuussa.[2]
Levinneisyys muokkaa
Isolinnunruoho on yleinen Euroopassa Portugalista Länsi-Venäjälle saakka. Suomen lähialueilla lajia tavataan yleisesti Ruotsin ja Norjan eteläosissa sekä Baltiassa.[3] Suomessa isolinnunruohoa tavataan nykyisin Ahvenanmaalla ja lounaisimmassa Suomessa. Muualta etelärannikolta laji on hävinnyt.[2]
Elinympäristö muokkaa
Linnunruoho kasvaa kuivahkoilla niityillä, kedoilla, kivisillä mäillä ja ahoilla.[2]
Lähteet muokkaa
- Fletcher, Neil: Kukat, s. 255. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30139-6.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 20.12.2009.
- ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 312.
- ↑ Den virtuella floran: Jungfrulin (ruotsiksi) Viitattu 7.3.2009.