Kati Sinisalo

suomalainen toimittaja

Kati Sinisalo on suomalainen kulttuuritoimittaja ja elokuvakriitikko, kulttuuriaiheisten tv-dokumenttien tekijä sekä Yleisradion televisiotuottaja. Hän tuotti Yle Teeman Teemalauantaita vuodet 2009–2021[1]. Hän on tuottanut alusta asti eli vuodesta 2011 Yle Teeman jokasyksyistä elokuvafestivaalia[2].

Sinisalo oli 1990-luvun alkupuolella yksi WSOY:n Video-opas-hakuteoksen kirjoittajista[3] ja toimitti Elokuvan vuosikirjoja. Samoihin aikoihin hän oli toimittajana Ylen elokuva-aiheisessa ajankohtaisohjelmassa Noitaympyrät.

Sinisalo teki Ylen Mediakomppanialle tv-dokumentin Me laulutaidottomat, joka esitettiin jouluna 1994[4]. Hän oli Yle TV1 -kanavalla vuonna 1995 aloittaneen Valopilkku-kulttuurimakasiinin ensimmäinen toimittaja ja juontaja[5].

Vuodet 1996–2005 Sinisalo oli Helsingin Sanomien toimittaja ja elokuvakriitikko sekä Nyt-liitteen toimitussihteeri. Vuonna 2005 hän toimitti Helena Yläsen elokuva-arvosteluista kirjan Sata parasta elokuvaa ja kymmenen kehnoa kaupan päälle[6].

Vuodesta 2006 Sinisalo on työskennellyt Ylessä. Hän toimi toisena käsikirjoittajana ja ohjaajana suomalaisen television historiaa käsitelleessä Muistikuvaputki-ohjelmasarjassa[7]. Vuonna 2009 hän ohjasi ja käsikirjoitti ranskalaisen elokuvan uuden aallon jälkiä tutkineen tv-dokumentin Uuden aallon jäljillä[8]. Muistikuvaputki ja Uuden aallon jäljillä saivat vuoden parhaan kulttuuriohjelman Koura-palkinnot vuosina 2008 ja 2010. Muistikuvaputki palkittiin myös Kultainen TV -palkinnolla (nykyisin Kultainen Venla)[9].

Teemalauantaiden lisäksi Sinisalo suunnitteli Yle Teeman sunnuntai-iltojen (myöhemmin lauantai- ja torstai-iltojen) musiikkidokumenttiohjelmistoja[10].

Keväällä 2020 Sinisalo ideoi ja toteutti Ylelle koko kuukauden kestäneen Naisten maaliskuun, jossa kaikki elokuvat ja dokumetit olivat naisten ohjaamia[11].

Teeman elokuvafestivaalin osana Sinisalo on käsikirjoittanut ja ohjannut elokuvaa käsitteleviä videoita ja videosarjoja kuten Ääniä elokuvasta, Elokuvataivaassa ja Shhh! Elokuvia kuuntelemassa.[12]

Sinisalo on työskennellyt aiemmin myös Ylioppilaslehdessä ja Uudessa Suomessa. Hän toimi Filmiauran puheenjohtajana 2000–2006[13].

Lähteet

muokkaa
  1. Itäkannas, Lauri: 12 vuotta, 12 Teemalauantaita – "Kun kauheasti fanittaa, se pitää palkita", sanoo tuottaja Kati Sinisalo Yle. 28.05.2021. Viitattu 28.4.2024.
  2. Tervonen, Kaisu: Teeman elokuvafestivaali on jo 10-vuotias Helsingin Sanomat. 17.11.2021. Viitattu 28.4.2024.
  3. Video-opas 95, WSOY 1994, s. XIV.
  4. Kemppinen Petri: Kuutosenkin äänellä saa laulaa Jänis istui maassa ja muita arkailevia esityksiä Helsingin Sanomat. 24.12.1994. Viitattu 17.6.2024.
  5. Kemppinen, Petri: Televisio. Helsingin Sanomat, 6.1.1995, s. 51. Näköislehti (maksullinen).
  6. Mitä Helena sanoisi? Keskustelu Helena Yläsen kriitikkoperinnöstä (R&A Talks 2019) Kritiikin Uutiset / SARV. 10.11.2019. Viitattu 17.6.2024.
  7. Muistikuvaputki | Muistikuvaputki | yle.fi vintti.yle.fi. Viitattu 17.6.2024.
  8. Uuden aallon jäljillä | YLE Teema | yle.fi vintti.yle.fi. Viitattu 17.6.2024.
  9. Merja Asikainen: Marco Bjurström iloitsi menestyksestä tv-gaalassa Ilta-Sanomat. 10.2.2008. Viitattu 17.6.2024.
  10. Dokumentti | Sunnuntain soundtrack Helsingin Sanomat. 8.3.2015. Viitattu 17.6.2024.
  11. Maaliskuussa tehdään mahtava löytöretki naisten ohjaamien elokuvien maailmoihin yle.fi. 7.2.2020. Viitattu 17.6.2024.
  12. Sinisalo, Kati rtva.kavi.fi. Viitattu 28.4.2024.
  13. Uusitalo, Kari: "Miehen iässä" – Jussi 50 vuotta, s. 6. Filmiaura, 1994.

Aiheesta muualla

muokkaa