Katharine Wright
Katharine Wright Haskell (19. elokuuta 1874 Dayton, Ohio, Yhdysvallat – 3. maaliskuuta 1929 Kansas City, Missouri, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen opettaja ja ensimmäisen ohjatun moottoroidun lennon tehneiden Wilbur ja Orville Wrightin sisko. Hänestä tuli kuuluisuus, kun hän lähti veljiensä mukaan Ranskaan esittelemään lentokonetta vuonna 1908. Hän toimi Wright Companyn sihteerinä vuosina 1912–1915,[1] johti Young Women’s League of Daytonia ja ajoi naisten äänioikeutta.[2]
| Katharine Wright | |
|---|---|
.jpg) Wright Oberlin Collegen valmistujaiskuvassa vuonna 1898. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. elokuuta 1874 Dayton, Ohio, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. maaliskuuta 1929 (54 vuotta) Kansas City, Missouri, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Ammatti | opettaja |
| Vanhemmat |
Milton Wright (isä) Susan Wright (äiti) |
| Puoliso | Henry J. Haskell (1926–1929) |
| Sukulaiset |
Orville Wright (veli) Wilbur Wright (veli) |
Varhaiset vuodet muokkaa
Katharine Wright syntyi Wrightin perheen kotitalossa Daytonissa 19. elokuuta 1874, päivälleen kolme vuotta veljeään Orvillea myöhemmin. Hän oli Milton ja Susan Wrightin lapsista nuorin ja ainoa aikuiseksi selviytynyt tyttö. Kun perheen äiti kuoli tuberkuloosiin vuonna 1889, Katharinesta tuli perheen nainen, joka huolehti talosta pappi-isän ollessa töissä ja matkoilla. Hänellä oli läheiset välit sekä Wilburin että Orvillen kanssa, ja kolmikko viihtyi lapsina toistensa seurassa.[1]
Perheen isä lähetti Wrightin opiskelemaan opettajaksi vuonna 1893, jotta hän ei jäisi tyhjän päälle isän kuoltua. Katharine valmistui Oberlin Collegesta vuonna 1898, ja hänestä tuli Wrightin sisaruksista ainoa college-tutkinnon suorittanut. Tutkinnon suorittaminen kesti viisi vuotta osin siksi, että Orville oli syksyllä 1896 sairastunut lavantautiin, ja Katharine jäi kotiin hoitamaan häntä. Wright sai Daytonissa ensimmäisen paikkansa sijaisopettajana vuonna 1899 ja ensimmäisen vakituisen opettajantyönsä vuonna 1901.[1]
Wright seurasi sivusta Wilburin ja Orvillen pyrkimyksiä lentokoneen kehittämiseksi ja auttoi heitä kokoamalla pienen joukon opettajia avustamaan veljesten kokeilujen kanssa. Kun veljekset matkustivat Kitty Hawkiin lentokokeita varten, Wright hoiti juoksevia asioita heidän pyöräliikkeessään. Veljekset tekivät ensimmäisen onnistuneen moottoroidun lennon vuonna 1903, saivat lentokoneesta käytännöllisen vuoteen 1905 mennessä ja saivat sille patentin vuonna 1906. Kun he yrittivät myydä keksintöään, Wrightista tuli käytännössä heidän sihteerinsä. Kun veljekset matkasivat Eurooppaan myymään lentokonettaan vuonna 1907, Wrightin vastuu lisääntyi, sillä hän vastasi veljesten puolesta kyselyihin ja kävi kirjeenvaihtoa sanomalehtien kanssa. Samalla hän jatkoi opettamista.[1]
Eurooppaan muokkaa
Orville ja Wilbur olivat vuoteen 1908 mennessä saaneet kaksi asiakasta lentokoneilleen, ranskalaisten sijoittajien konsortion sekä Yhdysvaltain asevoimat. Wilbur matkasi esittelemään lentokonetta Ranskaan ja Orville Fort Myeriin lähelle Washingtonia. Orville joutui syyskuussa 1908 esittelylennolla onnettomuuteen, jossa hän mursi jalkansa ja useita kylkiluita, ja matkustajana ollut asevoimien edustaja kuoli. Wright jäi hoitamaan veljeään, ja kun tämä lokakuussa oli toipunut parempaan kuntoon, Wilbur kutsui heidät molemmat luokseen Eurooppaan. Wright pyysi sen sijaan Wilburia palaamaan kotiin, mutta tämä toisti pyyntönsä ja ehdotti, että veljekset voisivat palkata hänet hoitamaan heidän asioitaan. Wright pyysi virkavapaansa pidentämistä lukuvuoden loppuun saakka ja lähti tammikuussa 1909 Orvillen kanssa kohti Ranskaa.[1]
Paun kaupungissa Wrightista tuli veljesten sosiaalisen kalenterin hoitaja. Hän opiskeli ranskaa, osallistui liikelounaille ja seurusteli veljesten lentoja seuraamaan saapuneiden rikkaiden ja silmäätekevien kanssa. Sekä Wilbur että Orville olivat luonteeltaan varsin ujoja, mutta Katharine sai karismallaan ja sosiaalisilla taidoillaan voitettua puolelleen mahdollisia asiakkaita veljesten yritykselle. Hän pääsi myös Ranskassa ensi kertaa veljesten lentokoneen kyytiin, ja hänestä tuli Thérèse Peltierin ja Edith Bergin jälkeen kolmas lentokoneen kyydissä ollut nainen.[1]
Wright sai Euroopassa lehdistöltä paljon huomiota, ja hänen rooliaan lentokoneen kehittämisessä pidettiin merkittävänä. Kun Wrightit matkustivat takaisin Yhdysvaltoihin, kaikille kolmelle myönnettiin Ordre national de la Légion d’honneur -tunnustus. Maine seurasi häntä myös Yhdysvaltoihin, ja hänet kutsuttiin veljesten kanssa Valkoiseen taloon tapaamaan presidentti Taftia.[1]
Matkan jälkeen muokkaa
Wright palasi matkan jälkeen Daytoniin jatkaakseen opettamista, mutta veljekset saivat Saksasta kumppanin, joka halusi aloittaa heidän lentokoneensa lisenssivalmistuksen, ja Katharinea tarvittiin taas mukaan. Hän jätti tehtävänsä opettajana ja matkusti Orvillen kanssa Saksaan. Heidän ollessa matkoilla ryhmä sijoittajia perusti Wright Companyn vastaamaan veljesten lentokoneiden valmistamisesta ja markkinoinnista. Uuden yrityksen myötä Katharinelle ei jäänyt virallista asemaa veljesten liiketoiminnassa, ja niinpä hän ryhtyi vapaaehtoistyöhön. Hänestä tuli Young Women’s League of Daytonin johtaja ja naisten äänioikeuden puolestapuhuja. Hän johti myös Wrightien uuden kodin suunnittelua ja rakentamista.[1]
Wilbur sairastui toukokuun 1912 alussa lavantautiin ja kuoli 30. toukokuuta. Orvillesta tuli tällöin Wright Companyn johtaja ja Katharinesta sihteeri. Orville kuitenkin myi yhtiön jo vuonna 1915 suututtuaan Smithsonian-instituutille, joka oli asettanut näytille Samuel Langleyn vuonna 1903 suunnitteleman lentokoneen väittäen sitä ”ensimmäiseksi lentämään pystyväksi koneeksi” ohittaen täten Wrightien saavutukset. Orville pyrki tästä lähtien paljastamaan Smithsonianin valheet, ja Katharine auttoi häntä. Hän toimi myös Wrightien uuden kartanon, Hawthorne Hillin, emäntänä.[1]
Avioliitto ja viimeiset vuodet muokkaa
Wright tapasi lehtimiehenä työskennelleen college-aikaisen ystävänsä Henry J. Haskellin vuonna 1909 Valkoisen talon vierailun yhteydessä, ja he olivat sen jälkeen pitäneet satunnaisesti yhteyttä. 1920-luvulle tultaessa kirjeenvaihto heidän välillään lisääntyi, kun Haskell tuki Wrightien taistelua Smithsoniania vastaan julkaisemalla kirjoituksia aiheesta. Yhteydenpito kävi vieläkin tiiviimmäksi, kun sekä Haskell että Wright valittiin Oberlin Collegen johtokuntaan. Haskellin vaimo kuoli syöpään vuonna 1923, ja kaksi vuotta myöhemmin kaksikon ystävyys muuttui rakkaudeksi.[1]
Wright ei kuitenkaan uskaltanut kertoa suhteesta Orvillelle, sillä hän pelkäsi tämän suuttuvan, kun Wright lähtisi Haskellin mukana pois ja jättäisi hänet yksin. Näin kävikin, kun Haskell lopulta kertoi Orvillelle toukokuussa 1926. Wright oli veljensä paras ystävä, ja lisäksi Orville oli ujoutensa vuoksi käytännössä riippuvainen siskostaan sosiaalisissa tilanteissa. Suutuksissaan Orville katkaisi kaikki yhteydet siskoonsa.[1]
Wright ja Haskell menivät naimisiin Oberlinissa 20. marraskuuta 1926, ja häiden jälkeen Wright muutti Haskellin luokse Kansas Cityyn. Haskellin suku toivotti Wrightin tervetulleeksi, ja Orvillen reaktiosta huolimatta hän olikin uuteen elämäänsä tyytyväinen.[1]
Vuonna 1929 aviopari oli lähdössä lomamatkalle Kreikkaan ja Italiaan, mutta juuri ennen lähtöä Haskell sairastui keuhkokuumeeseen. Hänen tilansa heikkeni nopeasti. Orville tuli lopulta katsomaan Wrightia 2. maaliskuuta 1929, ja hän menehtyi seuraavana päivänä. Hänet on haudattu Woodlandin hautausmaalle Daytoniin vanhempiensa sekä Wilburin ja Orvillen kanssa.[1]