Karvari

kovakuoriaislaji
Tämä artikkeli käsittelee hyönteislajia. Karvari voi tarkoittaa myös nahkuria.

Karvari (Prionus coriarius) on kookas sarvijäärälaji ja yksi Suomen kookkaimmista kovakuoriaisista.

Karvari
Prionus coriarius 080725.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Osalahko: Cucujiformia
Yläheimo: Lehtikuoriaismaiset Chrysomeloidea
Heimo: Sarvijäärät Cerambycidae
Alaheimo: Prioninae
Suku: Prionus
Laji: coriarius
Kaksiosainen nimi

Prionus coriarius
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Karvari Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karvari Commonsissa

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Karvari on kookas, 29–37 millimetrin pituinen, musta ja yläpuolelta lähes kalju kovakuoriainen. Peitinsiivet ovat mustat tai tummanruskeat ja niissä on kolme kapeaa pitkittäisharjannetta ja etuselän sivuilla kolme piikkiä, joista keskimmäinen on muita pitempi ja terävämpi. Koiraalla tuntosarvet ovat leveät ja sahamaiset, naaraalla kapeammat. Koiraalla tuntosarvissa on 12 jaoketta, naaraalla yleensä vain 11. Silmät ovat suuret ja leuat voimakkaat.[1][2][3]

LevinneisyysMuokkaa

Karvaria tavataan Pohjois-Afrikasta Euroopan poikki Lähi-itään ja Etelä-Siperiaan. Suomessa levinneisyys rajoittuu lounais- ja etelärannikolle painottuen lounaaseen.[1]

Elinympäristö ja elintavatMuokkaa

Suomessa karvarin esiintymispaikat ovat tyypillisesti rannikon tai saariston lämpimät kalliomänniköt. Aikuiset kuoriaiset liikkuvat heinäkuun loppupuoliskolta elokuulle ja ovat aktiivisia iltaisin ja öisin. Kuoriaiset viihtyvät vahingoittuneiden tai kuolleiden puiden rungoilla lähellä maanpintaa tai maassa, mutta myös lentävät voimakkaasti suristen ja tulevat valolle. Pariutumisaikaan koiraat kamppailevat keskenään rajusti ja kamppailupaikalle voi jäädä irronneita jäseniä. Koiraat kuoriutuvat ennen naaraita ja ovat naaraita lyhytikäisempiä eläen vain kolmisen viikkoa.[1][2][3]

Toukat elävät pystyyn kuolleissa puissa ja kannoissa. Etelämpänä, ja jo Ruotsissa, toukat elävät monissa lehti- ja havupuissa, mutta Suomessa ainoastaan männyissä. Naaras munii pitkällä munanasettimellaan puun rakoihin lähelle maanpintaa tai maanalaisiin juuriin. Nuoret toukat elävät kaarnan alla, mutta myöhemmin toukat siirtyvät syvemmälle puuhun ja tekevät sinne leveitä karkean purun täyttämiä käytäviä aluksi lähellä maanpintaa, myöhemmin syvemmälle juuristoon ja saattavat syödä juuret kokonaan. Toukkakehitys kestää kolmesta neljään, ehkä jopa 5 vuotta, minkä jälkeen toukka koteloituu miltei kanamunan kokoisen, soikean kotelokopan sisään muutaman senttimetrin syvyyteen maan alle.[1][3]

Suomessa laji on harvinainen ja vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT).[4] Silmälläpidettävä se on myös Ruotsissa.[5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Heliövaara K., Mannerkoski I. & Siitonen J.: Suomen sarvijäärät. Helsinki: Tremex Press, 2004. ISBN 952-5274-03-9. s. 90–91
  2. a b S. Bílý & O. Mehl: Longhorn Beetles (Coleoptera, Cerambycidae) of Fennoscandia and Denmark (Fauna Entomologica Scandinavica vol. 22). Brill, 1989. ISBN 978-9004086975. s. 30–31
  3. a b c Artfaktablad (ruotsiksi)
  4. Esko Hyvärinen ym., "Kovakuoriaiset". Julkaisussa: Rassi, P. ym. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus: Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 545–582]
  5. Artfakta

Aiheesta muuallaMuokkaa