Karmustiini
| |
| |
Karmustiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1,3-bis(2-kloorietyyli)-1-nitrosourea | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C5H9N3Cl2O2 |
| Moolimassa | 214,052 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 31 °C [1] |
| Liukoisuus veteen | 4 g/l (25 °C)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 54% |
| Proteiinisitoutuminen | 80%[2] |
| Metabolia | Hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 1,5 tuntia[3] |
| Ekskreetio | Renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Intravenoosi |
Karmustiini (C5H9Cl2N3O2) on nitrosoureioihin kuuluva syöpälääkkeenä käytettävä yhdiste. Sen vaikutusmekanismi perustuu alkylointiin ja sitä käytetään erityisesti aivokasvaimien hoidossa.
Toimintamekanismi muokkaa
Karmustiini metaboloituu ihmiskehossa maksassa ja sen aineenvaihduntatuote kloorietyylidiatsohydroksidi on lääkeaineena aktiivinen. Karmustiini alkyloi DNA:n pyridiiniemäksiä tyypillisimmin sytosiinin. Karmustiinissa on kaksi alkyloivaa ryhmää ja näin DNA-säikeet ristisitoutuvat toisiinsa. Tämä johtaa syöpäsolujen kasvun estymiseen ja syöpäsolujen kuolemaan. Karmustiinia käytetään aivokasvainten kuten glioomien, myeloomien ja lymfoomien hoidossa. Karmustiinia voidaan käyttää myös kantasoluhoitojen yhteydessä.[2][3] Karmustiinia voidaan käyttää yhdessä temotsolomidin ja sädehoidon kanssa.[4] Karmustiinia käytetään ainoastaan infuusiona suonensisäisesti. Samalla tavoin vaikuttavaa lomustiinia voidaan annostella suun kautta.[3]
Haittavaikutukset muokkaa
Vakavin karmustiinin haittavaikutus on sen luuydintoksisuus ja siitä seuraava luuydinsuppressio. Muita haittavaikutuksia ovat muun muassa huonovointisuus ja pitkäaikaisessa käytössä voi ilmentyä munuaisvaurioita ja keuhkofibroosia. Syöpäsolut saattavat myös kehittää vastustuskyvyn karmustiinille ja muille nitrosoureajohdannaisille.[3][4][5]
Synteesi muokkaa
Karmustiinia syntetisoidaan 2-kloorietyyliamiinin ja 2-kloorietyyli-isosyanaatin välisellä reaktiolla. Tässä syntyvä 1,3-bis(2-kloorietyyli)urea reagoi dityppitrioksidin kanssa muodostaen karmustiinia.[6][7]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Physical properties: Carmustine NLM Viitattu 8.2.2014
- ↑ a b Carmustine DrugBank. Viitattu 8.2.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d Erkki Elonen: 61. Kasvainten kemoterapia Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 18.10.2023.
- ↑ a b David E. Thurston: Chemistry and pharmacology of anticancer drugs, s. 60. CRC Press, 2006. ISBN 9780849392191. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
- ↑ David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 1215. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
- ↑ Ṛuben Vardanyan,Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 400. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.2.2014). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Antineoplastic Agents, 1. Nonhormonal, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2010. Viitattu 8.2.2014
Aiheesta muualla muokkaa
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Carmustine (englanniksi)
- ChemBlink: Carmustin (englanniksi)