Karl Henrikson
Karl Waldemar Henrikson (20. heinäkuuta 1891 Vaasa – 11. helmikuuta 1963) oli suomalainen jääkärikapteeni, joka osallistui Suomen sisällissotaan, talvisotaan sekä jatkosotaan.
Hänen vanhempansa olivat merikapteeni Walfrid Henrikson ja Sofia Wilhelmina Åhlberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Anna Wilhelmina Cajanderin kanssa, josta hän erosi vuonna 1936 ja avioitui uudelleen vuonna 1938 Hjördis Backmanin kanssa.[1][2]
Opinnot muokkaa
Henrikson kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911 ja liittyi Vaasalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1911–1915 ja suoritti alkututkinnot oikeustutkintoa varten.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Henrikson liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 23. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Henrikson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana luutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi joukkueenjohtajaksi 8. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin komppanianpäälliköksi 28. maaliskuuta 1918 päälliköksi 11. jääkäripataljoonan 4. komppaniaan, mikä siirrettiin 8. huhtikuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 18. jääkäripataljoonan 3. komppaniaksi. Hän osallistui komppanianpäällikkönä osaa sisällissodan taisteluihin Ilveksessä, Hotakassa ja Muolaalla sekä Galitsinassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika muokkaa
Henrikson palveli sisällissodan jälkeen 6. jääkärirykmentissä komppanianpäällikkönä. Rykmentistä muodostettiin myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 6, jonka nimi muutettiin myöhemmin Jääkäripataljoona n:o 3:ksi. Armeijasta hän erosi 19. heinäkuuta 1918 ja siirtyi ensin pankkiiriliike C. W. Henriksson & c:on (myöh. Suomen kauppa ja emissioni Oy) palvelukseen, josta hän siirtyi 18. elokuuta 1922 Helsingin rahatoimikamarissa asiamiehen apulaiseksi ja 15. lokakuuta 1923 alkaen Ab Karl Fazer Oy:n kirjeenvaihtajaksi ja huoltokonttorin päälliköksi, kunnes viimein hän siirtyi Elit Oy:n osakkaaksi ja johtajaksi 7. maaliskuuta 1935. Henrikson osallistui Utissa vuonna 1938 järjestettyyn kertausharjoitukseen komppanianpäällikkönä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Henrikson osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana 3. Divisioonassa. Jatkosotaan hän osallistui ensin huoltoupseerikursseilla Huoltokomppaniassa, josta hänet siirrettiin myöhemmin Savonlinnan suojeluskuntapiiriin ja viimein kotiutettiin vuonna 1942, jolloin hän siirtyi Rima Oy:n palvelukseen toimitusjohtajaksi Helsinkiin, mitä tointa hän hoiti vuoteen 1951 saakka.[2]
Lähteet muokkaa
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet muokkaa
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|