Kari Martti Jussila (s. 1. marraskuuta 1943 Laukaa)[1] on suomalainen urkuri.[2]

Jussila opiskeli Sibelius-Akatemiassa, josta sai päästötodistukset kirkkomusiikin osastolta ja yleiseltä osastolta vuonna 1966. Urkuridiplominsa hän suoritti vuonna 1969. Hän suoritti vielä 1970-luvulla jatko-opintoja Guy Bovet'n johdolla Genevessä ja Marie-Claire Alainin johdolla Pariisissa. Hän osallistui myös mestarikursseille Suomessa ja muualla. Jussila aloitti urkujensoiton opettamisen Sibelius-Akatemiassa vuonna 1966 ja pääsi siellä urkumusiikin lehtoriksi vuonna 1983. Hän toimi myöhemmin Sibelius-Akatemiassa myös urkumusiikin vt. professorina (1998–1999) ja professorina (1999–2011).[3] Jussilan johdolla opiskelivat muiden muassa Ville Urponen ja Daniel Zaretski.[2]

Jussila toimi vuosina 1967–1983 Pakilan seurakunnan kanttorina[3] ja vuosina 1977–1980 Organum-seuran puheenjohtajana.[4] Hän on esiintynyt Euroopan maissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa orkesterin kanssa, kamarimuusikkona ja sooloresitalistina. Hän on kantaesittänyt kymmeniä teoksia, levyttänyt ja tehnyt nauhoituksia Ylelle. Hän sai vuonna 1973 ensipalkinnon kansallisissa urkukilpailuissa Helsingissä.[3]

Lähteet muokkaa

  1. Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto, s. 168. Uudistettu laitos; ensimmäinen laitos ilmestyi 1987. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14518-5.
  2. a b Urkumusiikin hurmaa ja uhmaa[vanhentunut linkki]. Finlandia-talo.
  3. a b c Jussila Kari. Sibelius-Akatemian opettajamatrikkeli.tarvitaan parempi lähde
  4. Seura: Historiaa. Organum.