Kapo – keskitysleirin vartija

vuoden 1960 elokuva

Kapo – keskitysleirin vartija on Gillo Pontecorvon ohjaama elokuva vuodelta 1960.

Kapo – keskitysleirin vartija
Kapò
Ohjaaja Gillo Pontecorvo
Käsikirjoittaja
Tuottaja Franco Cristaldi
Säveltäjä Carlo Rustichelli
Kuvaaja
Leikkaaja Roberto Cinquini
Tuotantosuunnittelija Piero Gherardi
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Jugoslavia
Ranska
Tuotantoyhtiö
  • Vides
  • Zebra Film
  • Cineriz di Angelo Rizzoli
  • Francinex
  • Lovcen Film
Levittäjä Cineriz
Netflix
Ensi-ilta 1960
Kesto 117 min
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hiukan yksinkertainen nelitoistavuotias Edith (Susan Strasberg) ja hänen juutalaiset vanhempansa joutuvat keskitysleirille, jolla vanhemmat kuolevat. Edithiä vanhempi poliittinen vanki Sofia (Didi Perego) ja ystävällinen leirilääkäri pelastavat hänet samalta kohtalolta antamalla hänelle uuden ei-juutalaisen henkilöllisyyden, jonka tiedot ovat vasta kuolleen Nichole Niepasin.

Ajan myötä hän kovettuu ankaralle elämälle. Hän myy ruoasta itseään saksalaiselle vartijalle, hän kiintyy toiseen vartijaan Karliin (Gianni Garko). Tuttavuus auttaa häntä nousemaan kapoksi, vangiksi, joka valvoo muita vankeja. Hän pärjää, kun taas ihanteellinen Sofia menee yhä heikompaan kuntoon.

Rakastuessaan venäläiseen sotavankiin Saschaan (Laurent Terzieff) Edith joutuu keskeiseen osaan joukkopaossa, ja valta menettää mielenkiintonsa. Useimmat pakolaiset kuolevat, muutamat kuitenkin onnistuvat pakenemaan, mutta Edith ei ole heidän joukossaan. Tehdessään kuolemaa hän sanoo Karlille: ”Meitä huijattiin, Karl, meitä kumpaakin huijattiin.”

Näyttelijät

muokkaa
 Susan Strasberg  Edith/Nicole  
 Laurent Terzieff  Sasha  
 Emmanuelle Riva  Terese  
 Didi Perego  Sofia  
 Gianni Garko  Karl  
 Paola Pitagora    

Palkinnot ja tunnustukset

muokkaa

Kritiikkiä

muokkaa

Ranskalainen ohjaaja Jacques Rivette arvosteli Kapon kohtausta, jossa Emmanuelle Rivan näyttelemä Terese kuolee kädet koholla sähköistettyyn piikkilanka-aitaan. Bernard-Henri Lévy toteaa, että kritiikki leimasi Pontecorvon koko loppuiäksi. Lévy vertaa kohtausta tuoreeseen natsihistorian hyväksikäyttöön Hollywoodin pahojen poikien leikkikenttänä ja kysyy, pitääkö nykyinen historian banalisointi vain sivuuttaa olankohauksella.[1][2]

Lähteet

muokkaa
  1. Lévy, Bernard-Henri: Hollywood's Nazi Revisionism. Wall Street Journal. 5.3.2010. Arkistoitu 11.8.2012. Viitattu 2.9.2010. (englanniksi)
  2. De l'Abjection (Jacques Rivette). L'oBservatoire. 24.2.2009. Arkistoitu 2.10.2010. Viitattu 2.9.2010. (ranskaksi)
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.