Jacques Rivette
Jacques Rivette (1. maaliskuuta 1928 Rouen – 29. tammikuuta 2016 Pariisi)[1][2] oli ranskalainen elokuvaohjaaja. Hän kuului Jean-Luc Godardin kanssa ranskalaisen elokuvan uuden aallon kokeellisempiin edustajiin.
| Jacques Rivette | |
|---|---|
 Jacques Rivette vuonna 2006. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1928 Rouen, Ranska |
| Kuollut | 29. tammikuuta 2016 (87 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | Ranska |
| Ammatti | elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Rivette syntyi Rouenissa ja toimi ohjaajantyönsä ohella elokuva-arvostelijana muun muassa Cahiers du cinémalle. Hänen tunnetuimpien töidensä joukkoon lukeutuvat Céline et Julie vont en bateau (1974) ja La belle noiseuse – tuntematon mestariteos (1991).
Mysteeritarina Pariisi kuuluu meille (1960) oli Rivetten ensimmäinen pitkä elokuva. Siinä näkyvät monet hänen myöhempienkin töidensä piirteet: näyttelemisen ja improvisaation vuorottelu, eloisa kerronta ja näytelmäharjoitusten käyttäminen taiteellisen luomistyön yleisenä vertauskuvana.[3]
Rivette oli ehdolla muun muassa Berliinin kansainvälisten elokuvajuhlien Kultaisen karhun ja Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun sekä César-palkinnon saajaksi. Hänelle myönnettiin vuonna 1991 Locarnon elokuvajuhlien Leopard of Honor elinikäisistä saavutuksista elokuvan alalla.
Peter von Bagh kirjoitti: ”Kaikki Rivetten työt liittyvät tavalla tai toisella taiteiden riitteihin, ’elämän’ ja ’taiteen’, ’todellisuuden’ ja ’näyttelemisen’ rajamaastoon, mutta yhtä luonteenomaista niille on harras etsintä, viaton ilo yksinkertaisista asioista – tai sadunomainen onnen tunne[--].”[4]
Elokuvia muokkaa
- Paris nous appartient (Pariisi kuuluu meille) (1960; 140 minuuttia)
- La Religieuse (Nunna) (1965; 140 minuuttia)
- L'amour fou (1968; 252 minuuttia)
- Out 1 (Out 1: Noli me tangere / Out 1: Don't Touch Me) (1971; 750 minuuttia)
- Out 1: Spectre (1972; 260 minuuttia)
- Céline et Julie vont en bateau (1974; 192 minuuttia)
- Scènes de la vie parallèle: 2: Duelle (une quarantaine) (1976; 121 minuuttia)
- Scènes de la vie parallèle: 3: Noroît (une vengeance) (Nor'wester) (1976; 145 minuuttia)
- Merry-Go-Round (1981; 157 minuuttia)
- Le Pont du Nord (1981; 131 minuuttia)
- L’Amour par terre (1984; 170 minutes -- unapproved cut 127 minuuttia)
- Hurlevent (1985; 130 minuuttia)
- La Bande des quatre (1988; 140 minuuttia)
- La Belle Noiseuse (La belle noiseuse - tuntematon mestariteos) (1991; 240 minuuttia)
- La Belle Noiseuse: Divertimento (1991; 120 minutes)
- Jeanne la pucelle: 1. Les batailles (1994; 160 minuuttia)
- Jeanne la pucelle: 2. Les prisons (1994; 176 minuuttia)
- Haut/bas/fragile (1995; 169 minuuttia)
- Secret défense (1998; 173 minuuttia)
- Va savoir (2001; 154 minuuttia)
- Va savoir+ (Mene, tiedä) (2002; 225 minuuttia) - preferred cut
- Histoire de Marie et Julien (2003; 151 minuuttia)
- Ne touchez pas la hache (2007; 137 minuuttia)
- 36 vues du Pic Saint-Loup (2009; 84 minuuttia)
Kirjallisuutta muokkaa
- Makkonen, Velipekka: ”Kirottujen elokuvien mestari: Jacques Rivette”. Filmihullu 1/2016.
- Nuotio, HT: ”Vasara ilman isäntää – otteita Jacques Rivetten haastattelusta (1968)”. Filmihullu 3/2017.
- Rantanen, Tytti: ”Aavenaiset Pariisin yllä eli Célinen ja Julien hilpeä veneretki”, Jacques Rivetten elokuva Céline et Julie vont en bateau. Filmihullu 3/2017.
- Rantanen, Tytti: ”Juoni, ruumis ja intuitio: OUT 1 katsottuna ja koettuna”. Filmihullu 3/2017.
- Timonen, Lauri: ”Jacques Rivette ja Lužinin puolustus”. Filmihullu 3/2017.
Lähteet muokkaa
- ↑ Jacques Rivette Encyclopædia Britannica. Viitattu 8.6.2020.
- ↑ van Hoeij, Boyd: Jacques Rivette, Cerebral French New Wave Director, Dies at 87 Variety. 29.1.2016. Viitattu 29.1.2016. (englanniksi)
- ↑ Immonen, Petri: Muistot – Jacques Rivette Helsingin Sanomat. 3.2.2016. Viitattu 7.6.2020.
- ↑ Bagh, Peter von: Elokuvan historia, s. 434. Uudistettu laitos. Otava, 1998. ISBN 951-1-14868-0.