Kansallissosialistinen puolueohjelma
Kansallissosialistinen puolueohjelma eli 25 kohdan ohjelma oli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen eli natsipuolueen ainoa puolueohjelma. Se sisältää nationalistisia, rasistisia ja sosialistisia vaatimuksia.
Ohjelman laativat Anton Drexler, Adolf Hitler, Gottfried Feder ja Dietrich Eckart pohjanaan Rudolf Jungin ohjelma. Lopputuloksen Hitler julisti Saksan työväenpuolueen Münchenin suurelle puoluekokoukselle 24. helmikuuta 1920. Puolue muutti nimensä Saksan kansallissosialistiseksi työväenpuolueeksi huhtikuussa, mutta Hitler esti kaikki muutokset ohjelmaan, joskaan ei antanut sen sitoa käsiään käytännön politiikassaan.lähde?
Erik von Kuehnelt-Leddihn esittää, että 10 ohjelman 25 kohdasta ovat työväenluokan asian ajamista, mm. työllisyyden puolustaminen, yritysvoittojen jako työntekijöille, pääomatulojen lakkauttaminen, kuolemantuomio keinottelijoille ja koroillaeläjille, suuryritysten sosialisoiminen, eläkejärjestelmän laajentaminen, yhtäläisen koulutuksen tarjoaminen köyhimmillekin, lapsityön kielto ja pääoman herruuden lakkauttaminen.[1] William Brusteinin mukaan nämä ohjelmakohdat ja Drexlerin lausunnot osoittavat, että natsipuolueella oli alkuperä työväenpuolueena.[2]
Ohjelman 25 kohtaa
muokkaa- Kaikkien saksalaisten yhdistyminen yhden Suur-Saksan valtion alaisuuteen.
- Saksalaisten tasa-arvo muiden kansakuntien joukossa, Versailles’n ja Saint-Germainin rauhansopimusten mitätöinti.
- Siirtomaiden hankkiminen saksalaisten ravitsemiseksi sekä liikaväestön asuttamista varten.
- Kansalaisuuden rajoittaminen vain saksalaisen rodun edustajille, juutalaisten kansalaisuuden vieminen.
- Ei-kansalaiset ovat Saksassa vieraina, ja heitä kohdellaan ulkomaalaisina.
- Hallintoa ja lakia koskevan päätösvallan sekä julkisten virkojen rajoittaminen kansalaisille.
- Valtion ensimmäinen velvollisuus on kansalaisten toimeentulon takaaminen. Jos resurssit eivät tähän riitä, ulkomaalaiset karkotetaan.
- Ei-kansalaisten maahanmuuton estäminen, 2. elokuuta 1914 jälkeen maahan asettuneiden ei-saksalaisten välitön karkottaminen.
- Samat oikeudet ja velvollisuudet kaikille kansalaisille.
- Jokaisen kansalaisen ensimmäinen velvollisuus on henkinen ja ruumiillinen työ yhteisen hyvän eteen.
- Ansaitsemattoman tulon lakkauttaminen, velkaorjuuden lopettaminen.
- Sotakeinottelulla ansaitun omaisuuden takavarikointi.
- Trustien kansallistaminen.
- Raskaan teollisuuden voittojen jako.
- Vanhuuseläkejärjestelmän laajentaminen.
- Terveen keskiluokan luominen ja säilyttäminen, suurkauppojen kansallistaminen ja vuokraaminen pienyrityksille.
- Maauudistus, maakeinottelun ja -verotuksen lakkauttaminen.
- Maanpetturien, koronkiskurien, keinottelijoiden ynnä muiden rankaiseminen kuolemalla.
- Roomalaisen oikeuden korvaaminen perinteisellä saksalaisella tapaoikeudella.
- Ilmainen korkeakoulutus lahjakkaille mutta köyhille lapsille, isänmaallisuutta painottava varhaiskasvatus.
- Lapsityövoiman kielto, lakisääteinen urheiluvelvollisuus kaikille nuorille.
- Palkkasoturijoukkojen lakkauttaminen ja kansallisen armeijan perustaminen.
- Julkaisutoiminnan sensuuri ja luvanvaraisuus, ulkomaisen rahoituksen estäminen ja ei-saksalaisten toimittajien työkielto.
- Uskonnonvapaus, mutta vain niille, joiden toiminta ei vaaranna Saksan valtiota tai saksalaisia arvoja.
- Vahva keskusvalta.
Lähteet
muokkaa- ↑ Liberty or Equality, von Kuehnelt-Leddihn, Christendom Press, Front Royal, VA, 1952, 1993. pg 257
- ↑ The Logic of Evil, The Social Origins of the Nazi Party, 1925-1933, William Brustein, Yale University Press, New Haven, CT, 1996. pg 141.
- ↑ Das 25-Punkte-Programm der Nationalsozialistischen Deutschen Arbeiterpartei [vom 24. Februar 1920]. documentArchiv.de, 3.1.2004. Viitattu 29.8.2021. (saksaksi)
- ↑ Nazi Conspiracy and Aggression Volume IV: Document No. 1708-PS (1946). Lillian Goldman Law Library, Yale Law School 2008. Viitattu 29.8.2021. (englanniksi)