Avaa päävalikko

Kalle Kajander (14. maaliskuuta 1862 Hausjärvi3. joulukuuta 1928 Hausjärvi) oli hausjärveläinen kirjailija ja maanviljelijä.

Sisällysluettelo

HenkilöhistoriaMuokkaa

Kajanderin isä oli rakennusmestari, maanviljelijä Kalle Kustaa (Karl Gustaf) Kajander ja äiti Beata Christina Backberg.[1] Kajander kävi Helsingin Suomalaista Alkeisopistoa vuodesta 1873, kirjoitti ylioppilaaksi 1882 ja opiskeli yliopistossa vuoteen 1887. Koska hän ei osannut päättää, mitä alaa haluaisi opiskella, hän palasi Hausjärven kirkonkylään maanviljelijäksi 1890. Kotitilansa isäntänä Kajander toimi vuodesta 1893.[1] Kajander kirjoitti artikkeleita Päivälehteen ja Uuteen Suomettareen, muun muassa matkakirjeitä polkupyörämatkoilta Euroopasta ja sahayhtiöiden tilanostoista Savossa ja Karjalassa.

Kirjallinen tuotantoMuokkaa

Kirjailijana Kajanderin tyyli oli hämäläisellä huumorilla höystetty realismi. Suomen Kirjailijaliitto valitsi Kajanderin kunniajäsenikseen 1922.

TeoksetMuokkaa

SuomennoksetMuokkaa

  • Konni Zilliacus: Intiaanisota. Kertomuksia Yhdysvaltain rajamaista, 1899.
  • Avarassa maailmassa. Matkustuksia ja seikkailuja vieraissa maissa, 1900.
  • Cecilia Bååth-Holmberg: Giuseppe Garibaldi, 1900.
  • Sven Hedin: Seikkailuja Tibetissä, 1906.
  • Fridtjuv Berg: Troian sota, 1908, uusi laitos 1979.
  • Georg Brandes: Ferdinand Lassalle, 1909.
  • P. J. Rösiö: Mullistusta, 1912.
  • Pehr Bolin: Poikien maanviljelyskirja, 1914.

LähteetMuokkaa

Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
  • Kuka kukin on 1909, Helsinki 1908.
  • Kuka kukin oli, Helsinki 1961.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Kalle Kajander, s. 352–355. Porvoo: WSOY, 1954.

Aiheesta muuallaMuokkaa