Kahdeksas ristiretki
Kahdeksas ristiretki vuonna 1270 oli Ludvig IX:n järjestämä ristiretki, jonka alkuperäinen tavoite oli avustaa ristiretkeläisvaltioiden jäänteitä Syyriassa. Retki kuitenkin päätyi Tunisiaan, jossa Ludvig vietti kaksi kuukautta ennen kuin kuoli vatsatautiin.[1]
Tuohon aikaan mamelukit laajensivat valtaansa itäisellä Välimerellä. Jerusalemin kuningas oli vetäytynyt Akkoon, ja Ludvig halusi lähteä hänen avukseen. Ludvigin veli Anjoun Kaarle I taivutteli veljensä aloittamaan retken Tunisian valloituksella sillä verukkeella, että Tunisiasta käsin olisi helpompi hyökätä Syyriaan ja Egyptiin. Tunisian sulttaanilla oli yhteyksiä Espanjaan, joten saattoi kuvitella, että hän olisi käännytettävissä kristinuskoon. Tämä palveli ennen kaikkea Kaarlen omia valtapyrkimyksiä, sillä mamelukit havittelivat myös Sisiliaa.
Retkeläiset saapuivat Afrikkaan heinäkuussa ja sairastuivat saastuneesta juomavedestä. Ludvig kuoli samana päivänä kuin Kaarle saapui paikalle. Kaarle julisti Ludvigin pojan Filip III Rohkean uudeksi kuninkaaksi, mutta tämän alaikäisyyden takia otti itse ristiretken johdon käsiinsä.
Piiritysjoukkojen jatkuvan sairastelun takia Tunisin piiritys lopetettiin lokakuun 30. Sopimus sulttaanin kanssa takasi kaupungin munkeille vapauden harjoittaa uskontoaan ja jonkinlaiset vapaakauppaoikeudet, joten ristiretkeä voidaan hyvällä tahdolla sanoa menestykseksi. Kaarle liittoutui Englannin Edvard Pitkäjalan kanssa. Kun Kaarle jatkoi Tunisian piiritystä, Edvard iski Syyriaan. Syyrian retki, Yhdeksäs ristiretki, lasketaan joskus osaksi kahdeksatta.
Lähteet
muokkaa- ↑ Rickard, J. (2001), Eighth Crusade, 1270 History of War
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kahdeksas ristiretki Wikimedia Commonsissa