Avaa päävalikko
Kabardia 1800-luvun kartassa.

Kabardia (kabardiksi Къэбэрдей) on historiallinen valtio, jonka alue vastasi suurin piirtein nykyistä Venäjän federaatioon kuuluvaa Kabardi-Balkarian tasavaltaa pohjois-Kaukasiassa.

Kabardit ovat olleet alueen ensimmäisiä tunnettuja asukkaita ja he tulivat sinne lännestä. Heidät mainitaan nimillä zigei ja zikhi lähteissä, jotka ajoittuvat ajanlaskun 500 ensimmäiselle vuodelle. Ensimmäisellä vuosisadalla kreikkalainen maantieteilijä Strabon kirjoitti zigei-kansasta, joka asui Gorgrippian [1] tuolla puolen. Strabon kuvasi zigeiden aluetta satamattomaksi ja vuoristoiseksi, ja kertoi heidän ansaitsevan elantonsa merirosvouksella ja ryöstöretkillä aina Mustanmeren rannikon siirtokuntiin asti. Rooman valtakunnan historiassa zikhit mainitaan ensimmäisen kerran 200-luvulla. 400-luvulla Roomassa tiedetään olleen zikhi-lähettiläitä ja kauppiaita. Roomalla oli samoin kauppiaita, lähettiläitä ja sotilaita zikhien mailla. [2]

1200-luvulla alueelle saapuneet mongolit tuhosivat pitkälle kabardien alueelle rakentaman yhteiskunnan. Mongolit kutsuivat heitä nimellä jerkei, joka tarkoittaa "tien tukkivaa", "vastuksena olevaa".[3] Mongolit eivät kutsuneet pelkästään kabardeja jerkeiksi, vaan se oli yleisnimitys pohjois-Kaukasiassa asuville kansoille. 1400-luvun matkakirjailijan Giosofat Barbaron teoksessa heidät mainitaan nimellä Cheuerthei.[4] Jerkein venäjänkielinen versio tuli aikanaan länsi-Euroopassa kaikista adygei-kansoista käytetyksi yleisnimeksi tšerkessi.[3]

Kabardien alueeksi määriteltiin Kaspianmereen laskevan Terek-joen rannat.[4] 1400-luvulla Terekin läntisen osan aluetta kutsuttiin Iso-Kabardiaksi ja itäistä osa Pieneksi Kabardiaksi. Näitä nimityksiä käytettiin vielä 1800-luvulla.[5]

1500-luvun alussa Kultainen orda poistui pohjois-Kaukasiasta ja Krimin kaanikunta pyrki valtaamaan ordan jättämiä alueita. Kabardia, joka oli ollut yksi alueen hallitsevista heimoista etsi muiden lailla tukea ulkopuolelta. Vastustaakseen Krimin kaanin Devlet I Girayn vaatimuksia Kabardian ruhtinas Temrjuk etsi liittolaista Venäjästä vuonna 1557. Tsaari Iivana Julma, joka oli vallannut jo Astrahanin kaanikuntaan kuuluneen osan pohjois-Kaukasiasta suostui tähän ja vahvisti liiton naimalla Temrjukin tyttären Maria Temrjukovnan 1561.[6]

Vuonna 1739 Kabardia itsenäistyi uudelleen. Vuonna 1774 alue joutui taas Venäjän keisarikunnan valtaan kabardien sitkeästä vastarinnasta huolimatta. Venäjän-Tšerkessian sodan jälkeen Venäjä suoritti pohjois-Kaukasiassa adygei-heimoja vastaan suunnatun etnisen puhdistuksen, joka kohdistui myös kabardeihin vuonna 1864. Kansojen jäseniä pakkosiirrettiin muualle laumoissa ja heitä kuoli tuhansittain nälkään. Monet pakenivat alueelta, lähinnä Osmanien valtakuntaan ja Iraniin. Vuonna 2011 Georgia julisti etnisen puhdistukseen olleen suunniteltu joukkomurha.[3]

LähteetMuokkaa

  1. Kreikkalaissiirtokunta, joka sijaitsi nykyisen Novorossijskin lähellä.
  2. Walter Richmond: The Northwest Caucasus: Past, Present, Future, s. 12-13. Routledge, 2008. ISBN 1134002491.
  3. a b c Walter Richmond: The Circassian Genocide, s. 1-6. Rutgers University Press, 2013. ISBN 0813560691.
  4. a b C. E. Bosworth, E. van Donzel, B. Lewis & Ch. Pellat: The Encyclopaedia of Islam (Vol. 4 Iran-Kha), s. 324-325. E. J. Brill, 1997. ISBN 90-04-05745-5.
  5. James Minahan: Encyclopedia of the Stateless Nations: Ethnic and National Groups Around the World A-Z. ABC-CLIO, 2002. ISBN 0313076960.
  6. Kadir I. Natho: Circassian History, s. 269-271. Xlibris Corporation, 2009. ISBN 146531699X.