Kaarlo Sainio
Kaarlo Sakari Sainio (8. kesäkuuta 1904 Helsinki – 14. toukokuuta 1964 Sipoo) oli suomalainen yli-insinööri, joka kehitti merkittävästi ULA-radioverkon toimintaa Suomessa.[1]
Henkilöhistoria muokkaa
Sainion vanhemmat olivat kauppias Kaarle Heikki Sainio ja Vilhelmiina Laakso ja puoliso vuodesta 1932 Elsa Maija Jamalainen. Sainio tuli ylioppilaaksi 1924 Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta ja valmistui diplomi-insinööriksi 1930 Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosaston sähköteknilliseltä opintosuunnalta. Hän toimi Posti- ja lennätinhallituksen yleisradiokonttorin suunnittelijainsinöörinä 1932–1937, Yleisradion käyttö- ja rakennuspäällikkönä vuodesta 1937, radioasemaosaston päällikkönä vuodesta 1944 ja yli-insinöörinä ja johtokunnan varajäsenenä vuodesta 1952. Sainio oli Suomen Radioamatööriliiton puheenjohtaja 1928–1941 ja kunniapuheenjohtaja 1948. Hän perehtyi ULA-lähetystekniikkaan Yhdysvalloissa ja johti ULA-koelähettimen rakentamista Yleisradiossa 1948. ULA-koeaseman perustamisen jälkeen 1951 Suomeen rakennettiin muutamassa vuodessa kattava ULA-verkko, Suomi oli edelläkävijöitä Euroopassa. Työtä johtanutta Sainiota voisi kutsua Suomen ULA-radion isäksi. Sainio hukkui kesäpaikkansa vesillä Sipoossa toukokuussa 1964, veneensä kaaduttua.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
- Radioamatööri, 1932
- Ula-radion avain, 1953
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Biografia-sampo: Kaarlo Sainio Viitattu 4.9.2021.
- ↑ K. S. Sainio, OH2NM – Suomalaisen radiotoiminnan uranuurtaja. Suomen Radioamatööriliitto. Viitattu 4.9.2021.