Kaarlo Ilmari Kalpa

Kaarlo Ilmari Kalpa (21. heinäkuuta 1893 Ruhnu Viro20. helmikuuta 1963 Nokia)[1] oli suomalainen lääkäri ja lääkintöneuvos, joka toimi Pitkäniemen sairaalan ylilääkärinä.[2]

Kalpan vanhemmat olivat sisällissodan alkuvaiheessa surmattu kirkkoherra Kaarlo Julius Kalpa ja Olga Johanna Emilia Lindgren. Hänen puolisonsa vuodesta 1924 oli sairaanhoitaja Aino Elisabeth Paunu. Kalpa tuli ylioppilaaksi Tampereen suomalaisesta yhteiskoulusta 1912 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1924. Hermo- ja mielitautien erikoislääkärin pätevyyden Kalpa sai 1932. Hän toimi jo ennen sotia lääkärinä Pitkäniemen sairaalassa, jonka ylilääkäriksi hänet nimitettiin 1955. Sotien jälkeen Kalpa työskenteli lyhyen aikaa Sotavammasairaalassa ja sitten Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Tampereen kaupungin kasvatusneuvolan palveluksessa. Hänellä oli laaja joukko kotimaisia ja kansainvälisiä luottamustoimia omalla alallaan, mutta hän oli myös muun muassa Pohjois-Pirkkalan kunnanvaltuuston jäsen 1930-luvulla sekä Nokian kauppalanvaltuuston jäsen vuodesta 1937 ja puheenjohtaja 1940-luvun alkuvuosina, samoin kuin kauppalan hallituksen jäsen. Lääkintöneuvoksen arvonimi Kalpalle myönnettiin vuonna 1950.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Lääkintöneuvos Ilmari Kalpa kuollut. Helsingin Sanomat, 21.2.1963, s. 11.
  2. a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 237-238. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • Tuomikoski, Viljo 1963. Lääkintöneuvos Kaarlo Ilmari Kalpa: In memoriam. Suomen Lääkärilehti, 18 (1963), ss. 556-559.