Wikipedia

Kaaranneskosken vesivoimalaitos

voimala Tengeliönjoen valuma-alueella Pellossa

Kaaranneskosken voimalaitos (myös Kaaraneskoski [2]) on Lapin Pellossa lähellä Sirkkakosken kylää oleva vesivoimalaitos, joka sijaitsee Tornionjoen vesistössä Tengeliönjoen valuma-alueella Vietosen ja Miekojärven välisessä Kaaranneskoskessa. Voimalaitos valmistui vuonna 1954, ja se on yksi harvoista Tornionjoen vesistön vesivoimalaitoksista.[2]

Kaaranneskosken voimalaitos
Valtio SuomiView and modify data on Wikidata
Sijainti Sirkkakoski, Pello
Koordinaatit 66°38′49″N, 24°25′34″E
Rakentaminen alkoi 1953
Sähköverkkoon 1954
Valmistunut 1954
Perustaja Länsi Lapin Voima Oy
Omistaja Tornionlaakson Voima Oy
Pato
Tyyppi maapato
Vesistö Tornionjoen vesistö,
Tengeliönjoen valuma-alue
Joki tai koski Kaaraneskoski
Valuma-alue 944,45 km²
Yläpuolinen patoallas
Nimi Vietonen
Pinta-ala 35,377 km²
Kokonaistilavuus 0,22514643628 km³
Syvyys 20,39 m
Keskikorkeus 91,8 m mpy.
(90,0–93,0 m mpy.)
Alapuolinen allas
Nimi Miekojärvi
Pinta-ala 53,3394 km²
Kokonaistilavuus 0,34862509884 km³
Syvyys 22,84 m
Keskikorkeus 76,9 m mpy.
Voimalaitos
Tyyppi säännöstelyvoimalaitos
Pudotuskorkeus 16 m [1]
Rakennevirtaama 21 m³/s [1]
Kapasiteetti 3 MW
Vuosituotanto 10 GWh [1]
Kartta
Kaaranneskosken voimalaitos

Historiaa muokkaa

Oulun läänin maaherra kuvailee Haapakosken vesivoimalaitoksen lupapäätöksessään vuonna 1920 Tengeliönjoen valuma-alueesta, että ”Kaaranneskoski on mahtava” [3]. Ragnar Nordström osti 1950-luvun alussa yhtiön Ab Aavasaksa Oy ja vaihtoi sen nimen Aavasaksa Oy:ksi. Hän perusti toisenkin yhtiön, Länsi-Lapin Voima Oy:n, jonka nimissä hän ryhtyi rakentamaan vuonna 1953 Kaaranneskosken voimalaitosta. Paikka oli voimalaitokselle otollinen, sillä järvien välinen kannas oli kapea ja vedenpintojen korkeusero oli 15 metriä. Voimalaitos valmistui vuonna 1954 [4]. Samalla aloitettiin Vietosen säännöstely. Seuraavan Jolmankosken voimalaitoksen valmistuttua joutui yhtiö rahallisiin vaikeuksiin. Yhtiön ostivat vakuutusyhtiöt Salama, Kullervo ja Pohjola. Länsi-Lapin Voima Oy sulautettiin 1960-luvun alkupuoliskolla Aavasaksa Oy:öön. Vuonna 1980 Pohjola myi sen Tornionlaakson Voima Oy:lle, jonka omistivat puoliksi Tornionlaakson Sähkö Oy ja Pohjolan Voima Oy. Aavasaksa Oy:n käynnistämä, ja Tornionlaakson Voiman Oy jatkama kolmannen vesivoimalaitoksen rakentaminen Portimokoskeen tuli päätökseen vuonna 1987, jolloin Portimokosken vesivoimalaitos valmistui. Kaaranneskosken voimalaitosta on peruskorjattu vuosina 2009–2010 [5].[6]

Toiminta muokkaa

Voimalaitoksen omistavat puoliksi Tornionlaakson Voima Oy ja PVO-Vesivoima Oy, jonka omistaa Pohjolan Voima Oy. Se sijaitsee Vähä-Vietosen Lohilahden luusuasta alkavassa Kaaraneskoskessa, joka laskee Miekojärven Honkasaarenselälle Alimmaisen Revonsaaren kohdalle. Kosken putouskorkeus nykyisillä järvien vedenpinnan korkeuksilla on 16 metriä, ja voimalaitoksen voimalaitteena on pystyakselinen Kaplan-turbiini. Turbiini tuotti aikaisemmin maksimitehonaan 2,5 megawattia, mutta vuoden 2010 peruskorjauksen jälkeen sen maksimiteho on 3,0 megawattia.[5]

Voidakseen tuottaa mahdollisimman paljon sähköä on voimalaitoksen omistajilla oikeus säännöstellä Vietosta. Tähän sai Länsi-Lapin Voima Oy jättämäänsä hakemukseen (päiväys 2.2.1953) väliaikaisen luvan 21.7.1954. Lopullisen luvan yhtiö sai luultavasti Pohjois-Suomen vesioikeudelta 22.6.1965. Lupaehtoja on muutettu v. 1976–1977, ja juoksutusten aiheuttamat rantojen eroosion sekä kala- ja rapukantojen haittavaikutuksia on myös ratkottu oikeusistuimissa. Vietosen vedenpinnan korkeus on ollut keskimäärin noin 91,8 metriä mpy. Säännöstelyn raja-arvoiksi on määritetty 90,0 metriä ja 93,0 metriä mpy. eli säännöstelyvälin on vuoden aikana pysyttävä kolmen metrin vaihteluvälissä.[2][6][7][8]

Säännöstelyssä vuodenaikojen erilaiset lumitilanteet ja sadekertymät tekevät toiminnasta joskus haastavan, ja voimalaitoksen alapuolisesta kanavasta on mitattu suuriakin virtaamia. Kolme suurinta ovat olleet 63,60 m³/s (28.5.1973), 63,40 m³/s (8.11.1967) ja 60,70 m³/s (19.8.1992).[9]

Istutusvelvoite muokkaa

Voimalaitos estää kaiken vaelluskalan liikkeen kosken kautta, eikä sille aikoinaan velvoitettu rakentamaan kalatietä Haapakosken voimalaitoksen tapaan. Ilmeisesti Haapakosken kalatien toimimattomuus teki sen täällä tarpeettomaksi eikä sellaisia ole rakennettu. Siksi Kaaranneskosken voimalaitokselle on määrätty istutusvelvoite Pohjois-Suomen vesioikeuden 31.5.1982 antamassa päätöksessä. Lupamääräyksen mukaan Tornionlaakson Voima Oy:n on omalla kustannuksellaan istutettava vuosittain Vietoseen 45.000 kpl yli yksivuotista ja vähintään 8-senttimetristä siianpoikasta ja 4.000 yli 18-senttimetristä järvitaimenen poikasta. Istutukset voidaan vaihtoehtoisesti suorittaa niin, että kolmen vuoden istutusmäärien keskiarvoiksi tulevat yhden vuoden poikasmäärät.[10]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b c Eerola, Timo: Vesivoiman tehoreservien suunnittelu (opinnäytetyö), Satakunnan ammattikorkeakoulu, 2011, s. 29
  2. ↑ a b c Kaaranneskosken voimalaitos, Pello (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  3. ↑ Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 12–15
  4. ↑ Facta2001, WSOY 1981, 7. osa, palsta 373
  5. ↑ a b Kaaranneskosken voimalaitos pohjolanvoima.fi. Viitattu 21.2.2019.
  6. ↑ a b Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 25–35
  7. ↑ Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 16
  8. ↑ Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 54–55
  9. ↑ Honka & Pikkupirtti: Tengeliönjoen säännöstelyn kehittäminen, 2017, s. 19
  10. ↑ Selvitys Suomen alle 5 MW vesivoimalaitosten sekä niihin välittömästi liittyvien säännöstelyhankkeiden vesilain mukaisten lupien kalatalousvelvoitteista, Linnunmaa Oy, 13.4.2017, viitattu 21.2.2019, s. 120–122

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaaranneskosken_vesivoimalaitos&oldid=21022930”