KD-naiset

Suomen Kristillisdemokraattien naisjärjestö

KD-naiset (yhdistysrekisterissä Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Naiset ry) on vuonna 1973 perustettu Suomen Kristillisdemokraattien naisjärjestö. KD-naisten tehtävänä on vaikuttaa poliittisesti naisten tasa-arvoisen aseman vahvistamiseen ja ihmisarvon kunnioittamiseen. KD-naiset kertoo rohkaisevansa naisia eri elämänalueilta yhteiskunnallisen vaikuttamisen pariin.[2] KD-naiset on 13 naispiirin kattojärjestö.[3]

KD-naiset
KD-kvinnorna

Perustettu 4. marraskuuta 1973
Varapuheenjohtajat Riitta Haapala (1. vpj)
[1]
Ideologia kristillisdemokratia
Osoite Karjalankatu 2 A 72
00520 Helsinki
Jäsenyydet

KD-naiset kertoo toimintansa lähtökohdaksi lähimmäisistä välittämisen. Erityisenä painopisteenä järjestö mainitsee kansalaisten hyvinvoinnin edistämisen ja riittävien peruspalvelujen turvaamisen. KD-naiset keskittyy ajankohtaisissa kannanotoissaan perhettä, lapsia, naisia, vammaisia ja vanhuksia sekä heikossa asemassa olevien asioihin.[2]

Historia muokkaa

KD-naiset perustettiin Tampereella 4. marraskuuta 1973 nimellä Suomen Kristillisen Liiton Naiset. Järjestö perustettiin puolueen piiritasoisten naisosastojen kattojärjestöksi ja perustava kokous pidettiin Hotelli Emmauksessa. Liiton perustamishanketta veti Leena Finnilä, josta tuli yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja. Ensimmäisen toimintavuoden aikana järjestö kasvoi viidestä naisosastosta niin, että puolueen naisosasto löytyi jokaisesta 15 vaalipiiristä. Naistoiminnan järjestäytymiseen vaikutti erityisesti valtion budjettirahoitus.[4]

Vuoden 1976 kunnallisvaaleissa puolueen kannatus nousi merkittävästi. Naisjärjestö koulutti tuoreita naisvaltuutettuja eri puolilla maata opettaen heille kokoustekniikkaa ja perehdytti toimijoita kunnallispolitiikkaan. Muihin puolueeseen verrattuna, kristillisdemokraattien naisvaltuutettujen osuus on ollut 1970-luvulta lähtien joko suurin tai toiseksi suurin. Ensimmäiset naiskansanedustajat puolue sai vuonna 1975, kun Ulla Järvilehto ja Impi Muroma valittiin eduskuntaan. Muroma toimi myös naisjärjestön puheenjohtajana vuosina 1976–1981.[4]

2000-luvulla KD-naisten yhteistyö tiivistyi Baltian maiden sisarpuolueiden naisjärjestöjen kesken. Vuosituhannen vaihteessa järjestöllä oli ulkoasiainministeriön tukema hanke Liettuassa, jolla tuettiin tyttöjen vastaanottokodin käynnistämistä ja koulutettiin naisia moniammatilliseen lastensuojelutyöhön.[4]

Puheenjohtajat muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Suomen Kristillisdemokraatit r.p.: Vakaumuksena välittäminen - Med hjärta i politiken. SKL 1958 / 2008 KD. Helsinki: KD-Mediat Oy, 2008. ISBN 978-952-67038-0-0.

Viitteet muokkaa

  1. Sari Kumin KD-Naisten varapuheenjohtajaksi kd.fi. 9.10.2021. Viitattu 2.12.2022.
  2. a b Kristillisdemokraattien toimintakertomus 2018 KD. 10.6.2020. Suomen Kristillidemokraatit. Viitattu 10.6.2020.
  3. KD Naiset selkosivut KD. 10.6.2020. Suomen Kristillidemokraatit. Arkistoitu 4.8.2020. Viitattu 10.6.2020.
  4. a b c Vakaumuksena välittäminen 2008, s. 44–45
  5. Samuli Suonpää: KD-naisten puheenjohtaja erosi puolueesta kesken hallitusneuvotteluiden – ”Puolue hirttäytyy uskontoon” Iltalehti 23.5.2023.