Avaa päävalikko

Königsbergin linna

Königsbergin linna, 1895

Königsbergin linna (saks. Königsberger Schloss) oli historiallinen linna Königsbergissä, Itä-Preussissa (nyk. Kaliningrad Venäjällä). Saksalainen ritarikunta rakensi sen vuonna 1255 Böömin kuningas Ottokar II:n[1] toimeksiannosta ja se oli 700 vuoden ajan kaupungin keskeisimpiä maamerkkejä. Useimmat linnan osat oli rakennettu 1500-luvulla tai sitä myöhemmin tehdyissä laajennuksissa. Linna oli 1900-luvun alussa museona. Toisessa maailmansodassa linna vauroitui pahoin ja paloi lähes maan tasalle Ison-Britannian ilmavoimien pommituksessa elokuussa 1944 sekä kaupunkitaisteluissa puna-armeijan vallatessa Königsbergin huhtikuussa 1945.

HistoriaMuokkaa

Linna tunnettiin alun perin preussilaisena linnoituksena nimeltä Tuwangste. Se sijaitsi tärkeällä pysähtymispaikalla lähellä Pregolja-jokea ja kolmea preussilaista kylää, jotka tultiin myöhemmin tuntemaan nimellä Löbenicht, Sackheim ja Tragheim.[2]

Saksalainen ritarikunta valloitti alueen vuonna 1255 ja paikalle rakennettiin tilapäinen puinen linnoitus. Uuden kivisen linnoituksen rakennustyöt aloitettiin vuoteen 1257 mennessä, ja se toimi valmistuttuaan ritarikunnan suurmestarien ja myöhemmin Preussin hallitsijoiden asuinpaikkana.

Myöhemmin linnoitus nimitettiin linnaksi, ja sitä laajennettiin ja vahvistettiin lukuisia kertoja 1500-1700-lukujen aikana. Linnaan rakennettiin ajan myötä muun muassa 13 tornia, vallihauta, sairaala ja nunnaluostari.[3]

 
Linna kuvattuna sen itäpuolelta, 1910

Vuonna 1815 julkaistussa Encyclopædia Britannicassa viitataan "suurenmoiseen palatsiin, jossa on 83,5 metriä pitkä ja 18 metriä korkea sali, jota pylväät eivät kannattele, ja komea kirjasto. Linnan goottilainen torni on hyvin korkea (100 m) ja sen huipulle, josta on hyvät näköalat, vie 284 porrasta". Linna oli suuri ja sijaitsi lähes keskellä kaupunkia. Sen länsisiivessä oli kirkko, jossa Fredrik I kruunattiin Preussin kuninkaaksi vuonna 1701[1] ja Vilhelm I vuonna 1861.[4] Kirkon yläpuolella sijaitsi kirjassakin kuvattu 83 metriä pitkä ja 18 metriä korkea Moskoviter-sali, joka oli myös yksi Saksan valtakunnan suurimmista.[5]

Linna toimi ennen toisen maailmansodan jälkipuoliskoa museona ja oli auki yleisölle päivittäin. Museossa oli muun muassa 240 000 Königsbergin valtionkirjaston kokoelmista peräisin olevaa näyttelyesinettä ja lukuisia taiteilija Lovis Corinthin maalauksia. Lokakuussa 1941 saksalaiset varastivat Katariinan palatsista Meripihkahuoneen ja kuljettivat sen 27 laatikossa Königsbergin linnaan, jonne oli valmisteltu huone Meripihkahuoneen uudelleenrakentamista varten.[6][7] Seuraavan vuoden huhtikuussa huone avattiin myös yleisölle, mutta vuoden 1943 lopussa, huoneen oltua vain hieman yli vuoden avoinna, liittoutuneiden joukot määräsivät sen purettavaksi.[6] Vuonna 1926selvennä linnanpihalla tehtiin Friedrich Lahrsin johdolla kaivauksia, jonne piilotettiin toisen maailmansodan aikana saksalaisten varastamaa venäläistaidetta ja mahdollisesti myös Meripihkahuoneen palasia. Linnaan vietiin myös laaja maakunta-arkisto.

Linna paloi vuonna 1944 Ison-Britannian ilmavoimien tekemän pommituksen seurauksena lähes maan tasalle.[6] Paksut seinät kestivät kuitenkin sekä pommituksen, Neuvostoliiton tykistön että huhtikuun 1945 kaupunkisodan, jolloin linnasta jäivät edes rauniot jäljelle. Meripihkahuone kuitenkin katosi. Vuonna 1946 pahasti tuhoutunut Königsbergin kaupunki liitettiin Neuvostoliittoon ja nimettiin uudelleen Kaliningradiksi.[1]

Kaliningradista haluttiin rakentaa neuvostoliittolainen mallikaupunki, joten muistutuksia saksalaisesta menneisyydestä ei saanut jäädä. Lukuisista protesteista huolimatta Leonid Brežnev määräsikin vuonna 1968 linnan rauniot purettaviksi, jotta ne eivät muistuttaisi enää "Preussin militarismista".[8] Lukuisista protesteista ja vastuksesta huolimatta linnan rauniot ympäristöineen tuhottiin kokonaan vuonna 1968.[9] Königsbergin katedraalin rauniot ja siellä ollut filosofi Immanuel Kantin hauta kuitenkin säästettiin ja rakennettiin myöhemmin uudelleen.

NykyäänMuokkaa

Nykyään linnan itäpuolella, entisen vallihaudan paikalla sijaitsee Neuvostojen talo, josta suunniteltiin 1960-luvulla kaupungin keskuhallintorakennusta. Rakennustyöt kuitenkin keskeytyivät 1980-luvulla, kun rakennus alkoi vajota ympäröivään maahan.lähde? Kuninkaanlinnan perustukset eivät kestäneet tällaista monin verroin suurempaa pistekuormaa ja jo rakentamisen aikana kiinteistö kallistui kieroon; harvat ovet menevät kiinni ja käytävät ovat täynnä halkeamia.lähde? Rakennuksen purkaminenkin on äärimmäisen vaikeaa, koska rakenne on ylimittaisesti raudoitettua betonia. Puhekielessä taloa kutsutaan nimellä ”Hirviö”[10] ja tapausta "preussilaisten kostoksi". Rakennuksen ulkopuoli valmistui vuonna 2005,lähde? mutta sisäpuoli on yhä keskeneräinen.

Kesäkuussa 2010 ilmoitettiin, että seuraavan vuoden maaliskuussa pidettäisiin kansalaisäänestys linnan rekonstruoinnista. Äänestys oli ollut tarkoitus pitää jo lokakuussa 2011, mutta se myöhästyi budjettiongelmien takia.lähde?

Saksalainen lehti Der Spiegel on syyskuusta 2001 asti rahoittanut Kaliningradin taidehistoriamuseon suorittamia linnan kellarin kaivauksia. Kaivauksilta toivotaan löytyvän entisen museon vanhoja näyttelyesineitä ja mahdollisesti loput Meripihkahuoneesta. Tähän mennessä jo tuhansia näyttelyesineitä on löydetty. Kesäkuussa 2005 linnan länsipuolelta löytyi hopeinen rasia, jonka sisällä oli yksitoista mystisillä kuvioilla koristeltua esinettä. Esineiden joukossa oli amuletteja, mitaleja, joihin oli kaiverrettu merkintöjä hepreaksi, ja kullattu sinetti, jonka tarkoitus oli ilmeisesti suojata aaveilta.[11] Löydöllä on arkeologien mukaan valtava tieteellinen arvo, sillä rasian sisältöineen uskotaan olevan peräisin 1500-luvulta, jolloin taikuuteen liittyviä esineitä oli kiellettyä omistaa.

Tapaus aiheutti kuitenkin kohun arkeologien keskuudessa ja huhuttiin, että rasia oli kirottu. Rasian löytäneen ryhmän puheenjohtaja Anatoli Valujev viittasi huhuihin venäläisen Regnum-lehden haastattelussa toteamalla hymyillen, että ryhmän kuorma-auto kyllä hajosi löytöä seuranneena päivänä.[11]

Vuodesta 2006 vuoden 2007 joulukuuhun linnan kaakkoisosassa suoritettiin kaivauksia, joiden aikana löydettiin osa linnan maanalaisesta käytävästä ja rakenteilla olleen eteläsiiven kivijalka. Samalle paikalle perustettiin myös ulkoilmamuseo, joka on vuodesta 2009 ollut osa Kaliningradin taidehistoriamuseota.[12]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Kaliningrad | History, Map, & Points of Interest Encyclopedia Britannica. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
  2. Albinus, Robert.: Königsberg : Lexikon : Stadt und Umgebung. Würzburg: Flechsig, 2002. 84834424. ISBN 3881894411, 9783881894418. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.9.2018).
  3. Konigsberg Castle www.inyourpocket.com. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
  4. Kaiser Wilhelm I. deutsche-schutzgebiete.de. 7.3.2018. Viitattu 29.9.2018. (saksaksi)
  5. Inna Rodsina: Königsberg castle - past and future GoKaliningrad!. 19.4.2016. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
  6. a b c L. Lou Wiley: Czars, Captains, Dogs, and Thieves:. Gatekeeper Press, 2018-04-06. ISBN 9781642370744. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.9.2018). en
  7. A Brief History of the Amber Room Smithsonian. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
  8. Revenge of the Prussians – The House of Soviets In Kaliningrad (Part 2) Europe Between East And West. 15.7.2015. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
  9. Architects: No Point in Restoring Konigsberg Castle :: Russia-InfoCentre russia-ic.com. Viitattu 29.9.2018.
  10. Kaliningrad: the World Cup city that has twice tried to erase its past | CityMetric www.citymetric.com. Viitattu 29.9.2018.
  11. a b Archeologists uncover cursed Prussian treasure in Kaliningrad's Royal Castle PravdaReport. Viitattu 18.7.2017. (englanniksi)
  12. Königsberg.ru – Kaliningrad travel guide and help konigsberg.ru. Viitattu 29.9.2018. (venäjäksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Königsberg Castle  –  17.7.2017 versio