Käyntikorttini...

vuoden 1964 elokuva

Käyntikorttini… on Erkko Kivikosken ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1964. Kepeän epookkikomedian tapahtumat ajoittuvat 1930-luulle. Kanslisti haaveilee rakkaudesta ruokatunnilla kohtaamansa kaunottaren kanssa.[1]

Käyntikorttini…
Elokuvan juliste.
Elokuvan juliste.
Ohjaaja Erkko Kivikoski
Käsikirjoittaja Mikko Haljoki
Erkko Kivikoski
Tuottaja Anelma Vuorio
Säveltäjä Pentti Lasanen
Kuvaaja Virke Lehtinen
Leikkaaja Juho Gartz
Lavastaja Anja Kivikoski-Paloheimo
Pääosat Pentti Lähteenmäki
Sirkka Timoska
Pekka Sahenkari
Boris Levitsky
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Elokuva Oy
Ensi-ilta 23. lokakuuta 1964
Kesto 64 min
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Näyttelijät muokkaa

 Pentti Lähteenmäki  kanslisti Tauno Hiippi  
 Sirkka Timoska  tyttö  
 Pekka Sahenkari  keikari  
 Boris Levitsky  johtaja  
 Ilmari Tähtelä  kanslisti  
 Severi Seppänen  kanslisti  
 Ilari Paatso  kanslisti Granström  
 Rauni Pekkala  kassaneiti  
 Maiju Ollilainen  kanslisti  
 Pirkko Peltonen  "Julia"  
 Lasse Lammela  "Romeo"  
 Ossi Ahlapuro  tytön lanko  
 Paavo Kuoppala  paimen  
 Asser Fagerström  pianisti  
 Reino Niiniranta  rumpali  
 Pentti Pajukallio  väki tanssipaikalla  
 Sini Pajukallio  väki tanssipaikalla  
 Allan Tuppurainen (II)  väki tanssipaikalla  
 Erkko Kivikoski  mies puiston penkillä  
 Reino Niiniranta  rumpali  
 Pentti Pajukallio  mies tanssipaikalla  
 Sini Pajukallio  nainen tanssipaikalla  
 Allan Tuppurainen  mies tanssipaikalla  

Tuotanto muokkaa

Käyntikorttini… oli Kivikosken toinen elokuva esikoisen Kesällä kello 5 jälkeen.[2] Näyttelijälakon 1963–1965 vuoksi Kivikoski toteutti elokuvan ilman ammattinäyttelijöitä.

Seinäkalenterin mukaan elokuva sijoittuu kesään 1934, mutta esimerkiksi naisten meikki ja kampaus ovat lähinnä 1960-lukua, ja siten 1930-lukulaisuus jää elokuvassa irralliseksi. Myös elokuvan päähenkilön kontaktivaikeuksia olisi voinut pitää uskottavina 1960-luvullekin sijoitettuina.[1]

Vastaanotto muokkaa

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut elokuvaa jo syntyessään vanhakantaiseksi nostalgiseksi pikku fantasiaksi.[3]

Käyntikorttini… ei menestynyt Kivikosken esikoiselokuvan tavoin.[2] Sen yleisömenestys oli vuoden 1964 heikoin ja se jäi ainoana Kivikosken kuudesta näytelmäelokuvasta vaille valtionpalkintoa. Elokuvaan musiikin säveltänyt Pentti Lasanen sai musiikista Jussi-patsaan 1966, mutta siihen liitettiin myös elokuvat Onnelliset leikit ja Vaaksa vaaraa sekä televisiosarja Jörn Donner kertoo Helsingistä.[4]

Lähteet muokkaa

  1. a b Yle.fi. Juttuarkisto. Viitattu 27.2.2014.
  2. a b Kava.fi (arkistoitu versio).
  3. Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 8.5.2010, s. D 11.
  4. Käyntikorttini... Elonet. Taustaa. Viitattu 27.2.2014.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.