Käheys on äänihuulten toimintahäiriöön ja kurkunpään tauteihin ja vioittumiin liittyvä oire, jossa tuotettu ääni on samea ja soinniton.[1] Se on eräs äänihäiriö.[2] Käheyttä aiheuttaa esimerkiksi liman kerääntyminen äänihuulten väliseen rakoon, äänihuulten liikarasitus, tulehdus tai sairaalloinen muutos, kurkunpään tulehdus tai kurkunpään kasvain.[3][4] Usein käheyden syynä on liian voimakas äänenkäyttö.[5]

Täyskäheys (äänenkato) eli afonia on ääntöelinten tila, jossa puhuja pystyy huulillaan, kielellään ym. muodostamaan erilaiset äänteet, mutta kurkunpäässä tapahtuva äänen muodostus ei onnistu.[6]

Lähteet

muokkaa
  1. Grönros, Eija-Riitta (päätoim.): Kielitoimiston sanakirja. (Osa 1, s. 690, hakusana käheä) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-952-5446-20-3 Kirjan verkkoversio (viitattu 29.4.2020).
  2. Käheys (Finto. Suomalainen asiasanasto- ja ontologiapalvelu) Helsinki: Kansalliskirjasto. Viitattu 30.4.2020.
  3. Otavan iso tietosanakirja. (Osa 5, palsta 89, hakusana käheys) Helsinki: Otava, 1963.
  4. Uusi tietosanakirja. (Osa 11, palsta 863, hakusana käheys) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1962.
  5. Uusi tietosanakirja. (Osa 24, palstat 352–353, hakusana äänihäiriöt) Helsinki: Tietosanakirja oy, 1966.
  6. Lääketieteen termit, s. 9 (afonia), 47 (artikulaatio), 167 (fonaatio). (4. uudistettu painos) Helsinki: Duodecim, 2002. ISBN 951-656-091-1