Äänihäiriö

ihmisen äänielimistön häiriö

Äänihäiriö on äänielimistön häiriö, jonka seurauksena ihmisen ääni ei kestä käytössä tai äänen laatu muuttuu tarkoitukseen sopimattomaksi.

OireetMuokkaa

Äänihäiriö voi muuttaa äänen esimerkiksi käheäksi, karheaksi, matalaksi, katkeilevaksi, säröileväksi, vuotavaksi, puristeiseksi tai narisevaksi. Ääni voi olla tilanteeseen nähden liian luja, hyvin hiljainen tai kadota kokonaan. Ääntä ei ehkä pysty voimistamaan, äänen korkeutta ei pysty säätelemään, ei voi puhua pitkään tai yhtäjaksoisesti, tai ei voi laulaa tai huutaa. Puhuja voi hengästyä ja puhuminen muuttua työlääksi. Kurkussa voi tuntua limaisuutta, palan tunnetta, kiristystä, vannemaista tunnetta, kutinaa, pistämistä tai kipuja. Voi tulla yskimisen ja kurkun selvittämisen tarve.[1]

SeurauksetMuokkaa

Äänihäiriön seurauksena puhujalle voi tulla esiintymisjännitystä tai vastenmielisyyttä puhetilanteita kohtaan. Äänihäiriö voi johtaa vaikeuksiin työssä tai sosiaalisissa tilanteissa. Poikkeava äänihäiriö saa kuulijat keskittymään siihen, miltä ääni kuulostaa, eikä siihen, mitä halutaan kertoa.[1]

LuokitteluMuokkaa

Äänihäiriöt luokitellaan toiminnallisiin ja elimellisiin äänihäiriöihin.[1]

Toiminnallisessa äänihäiriössä äänihuulet ovat terveet, mutta ääntöelimistön toiminnassa on puutteita. Kyse on usein siitä, että kurkunpää on liian jännittynyt ja äänihuuliin kohdistuu suuri paine uloshengityksessä. Hengityksen säätely voi olla puutteellista, jolloin hengitetään pinnallisesti vain rintakehän yläosaa käyttäen.[2]

Elimellisessä äänihäiriössä äänihuulissa on rakenteellinen muutos, joka johtaa äänihuulen limakalvon värähtelyn ja ääniraon sulun häiriintymiseen. Myös lihastominnon säätelyssä on ongelmia. Yleisimpiä elimellisiä äänihäiriöitä ovat kurkunpääntulehdus, äänihuulikyhmyt, äänihuulipolyyppi, äänihuulihalvaus ja osittainen äänihuulihalvaus.[3]

SyntyMuokkaa

Äänihäiriön syntyyn vaikuttaa monia syitä samanaikaisesti. Äänihäiriön syntyyn vaikuttavia tekijöitä on useita, kuten äänihuulten sairaudet ja äänenkäyttötavat. Esimerkiksi pitkään jatkuva voimakas äänenkäyttö voi johtaa vaurioihin äänihuulissa.[4]

Ehkäisy ja hoitoMuokkaa

Äänihäiriötä voidaan ehkäistä monin tavoin, kuten valmistamalla ääntä työn vaatimuksia kestäväksi, pitämällä äänen kunnosta huolta, säästelemällä ääntä, verryttelemällä äänielimistön lihaksia, juomalla huoneenlämpöistä vettä puheen lomassa ja puhumalla hyvässä asennossa. Hengitysilma tulee pitää pölyttömänä. Ääneen vaikuttavat sairaudet kuten hengitystietulehdukset tulee hoitaa ajoissa.[5]

Äänihäiriöitä hoitavat foniatrian erikoislääkärit sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärit. Hoitokeinoja ovat esimerkiksi äänilepo, ääniterapiahoito, voice massage -terapia, lääkehoito, toimenpide tai leikkaus.[6]

LähteetMuokkaa

  • Sala, Eeva & Sihvo, Marketta & Laine, Anneli: Ääniergonomia: Toimiva ääni työvälineenä. Työterveyslaitos ja Työturvallisuuskeskus, 2011. ISBN 978-952-261-080-5.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 14.
  2. Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 15.
  3. Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 15–17.
  4. Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 19–21.
  5. Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 29–33.
  6. Sala, Sihvo, Laine 2011, s. 40–41.