Károly Kós [kaːɾoj koːʃ] (16. joulukuuta 1883 Temesvár, Itävalta-Unkari25. elokuuta 1977 Cluj, Romania) oli unkarilainen kansallisromanttinen arkkitehti, kirjailija, kuvittaja, kansatieteilijä ja poliitikko Itävalta-Unkarissa ja Romaniassa.

Károly Kós syntyi Transilvanian Temesvárissa (nyk. Romanian Timișoara) 1883 postivirkamiehen pojaksi. Hän suoritti ylioppilastutkinnon Kolozvárissa ja valmistui arkkitehdiksi Budapestissa 1907. Kansallisromanttisena arkkitehtina hänen paras luomiskautensa oli vuosina 1907–1918, jolloin hän suunnitteli muun muassa Budapestin eläintarhan, useita kirkkoja, kouluja ja museoita sekä Budapestiin virkamiesten ja työläisten asuinkortteleita.[1]

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Kósille tarjottiin arkkitehtuurin professuuria Budapestin taideteollisessa korkeakoulussa, mutta hän kieltäytyi ja muutti takaisin nuoruutensa Kolozváriin, joka oli sodassa joutunut Romanian puolelle ja tunnettiin nyt nimellä Cluj. Siellä hän sai vain vähäisiä suunnittelutehtäviä ja elätti itsensä kirjapainoalalla kuvittajana ja latojana. Hänestä tuli Romanian unkarilaisen vähemmistön vahva kulttuurihahmo, joka ajoi vähemmistökansallisuuden oikeuksia ja kirjoitti useita tutkielmia kulttuurihistoriasta ja arkkitehtuurista. Hän teki myös kaunokirjallisia teoksia.[1]

Vuonna 1977 Kotiliesi-lehdelle antamassaan haastattelussa Károly Kós sanoo nuorena ihailleensa suomalaista Eliel Saarista ja pitäneensä tätä Gropiuksen ja Mies van der Rohen veroisena arkkitehtina. Omaksi asunnokseen 1910 Sztánaan rakentamassaan Varjúvárissa on paljon vaikutteita Hvitträskistä.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Rekola, Anna-Liisa: Arkkitehti Károly Kós ja suomalaiset, Kotiliesi 22/1977 s. 36–39, 80.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Nagy Elémer ja Hauhia-Nagy, Ulla: ”Karoly Kos, unkarilainen kansallisromantikko 1883–1977”, Arkkitehti ja ARK 1/1979 s. 52.