Avaa päävalikko

Jussi Lainio (aikaisemmin Juho Aapo Lainioranta, entinen Kinisjärvi; 1. huhtikuuta 1898 Alakylä, Kittilä17. maaliskuuta 1957 Malmi, Helsinki) oli suomalainen Lapin-aiheista kirjoittanut kirjailija.

Lainio oli kittiläläisen poromiehen poika ja 13-vuotiaasta lähtien isänsä apuna porometsällä. Hänestä kehittyi pian taitava poromies. Länsi-Lapin poronhoitoa kohdanneiden vastoinkäymisten seurauksena Lainio joutui kuitenkin hankkimaan jatkossa elantonsa savotoilta ja uittotöistä. Vuonna 1927 hän lähti samasta kylästä kotoisin olleen Eemil Pyttysen avustuksella opiskelemaan Työväen Akatemiaan, jossa hän sai ohjausta kirjoittamiseen Akatemiassa kirjallisuuden opettajana toimineelta kirjailija Lauri Haarlalta. Lainio suoritti sitten Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa kunnallisen ja yleisen hallintotutkinnon vuonna 1931.

Lainio työskenteli poromiehenä, maanviljelijänä ja metsätöissä vuoteen 1926 saakka. Opintojensa jälkeen hänestä tuli maatalousministeriön asutusasianhallinnon virkailija ja viimeksi hän oli kirjanpitäjänä Uudenmaan lääninhallituksessa kuolemaansa saakka.

Lainio kuvasi kahdessa novellikokoelmassaan Pohjolan elinkautisia ja Metsien vapaudessa realistiseen sävyyn Lapin savotoiden jätkiä ja heidän elämäänsä. Pohjolan elinkautisia -kokoelma sisälsi kertomukset Elinkaudeksi, Janne Haapala ja hänen jätkänsä, Suruttoman vaellusta ja Uuteen suuntaan. Metsien vapaudessa -kokoelman kertomukset olivat Kiveliön kätköistä, Metsäkauppa, Mies menneeltä ajalta, Poromies Kokkolasta ja Tukkinujun taiteilija.

TeoksetMuokkaa

  • Pohjolan elinkautisia, novellikokoelma. WSOY 1935
  • Metsien vapaudessa, novellikokoelma. WSOY 1936
  • Lapin tarinoita. WSOY 1981 (Lapin-sarja, sisältää edelliset teokset)
  • Yksittäisinä novelleina ovat ilmestyneet Rajamme vartijat -lehdessä Erottamattomat (1975) ja Ylävirralla (1976)

PalkinnotMuokkaa

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.