Julius Eriksson

Johan Julius Almanzor Eriksson (22. lokakuuta 1884 Jomala14. tammikuuta 1961 Pietarsaari[1]) oli suomalainen toimittaja.

Julius Erikssonin vanhemmat olivat merikapteeni Johan Viktor Eriksson ja Amanda Eufrosyne Sundblom. Hän pääsi yliopilaaksi vuonna 1903 ja opiskeli Helsingin yliopistossa.[1]

Eriksson työskenteli Åland-lehden avustajana vuosina 1906–1908 ja oli päätoimittajana Syd-Österbottenissa vuosina 1909–1914, Kotka Nyheterissä vuosina 1914–1918 ja Jakobstads Tidningissä ja sen edeltäjässä vuosina 1918–1954. Hänen nimimerkkejään olivat Luffare ja J. E.[1]

Eriksson toimi Kotkan Säästöpankin kamreerina vuosina 1917–1918 ja Pietarsaaren raastuvanoikeuden jäsenenä vuosina 1919–1953. Hän oli Pietarsaaren kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja vuosina 1946–1950 ja puheenjohtaja vuosina 1951–1952. Eriksson toimi ruotsalaisessa kansanpuolueen paikallis- ja piiriosaston puheenjohtajana ja oli suomenruotsalaisten kansankäräjien edustaja vuosina 1946–1952.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Steinby, Gunnel: Journalister och publicister i svensk press i Finland under tvåhundra år, s. 48. Åbo: åbo Akademi, 1981. ISBN 951-9017-61-5.