Jukka Suutari (s. 2. syyskuuta 1981 Helsinki)lähde? on suomalainen jääkiekko- ja urheiluvaikuttaja.[1]

Jukka Suutari
Henkilötiedot
Syntynyt2. syyskuuta 1981
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti pelaajakoordinaattori, kykyjenetsijä, kirjailija, toimittaja
Kirjailija
SalanimiMr.Jäähyaitio, Kummisetä
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Ura muokkaa

Jatkoaika.com muokkaa

Suutari työskenteli 2000-luvun alussa Jatkoaika.com -sivuston toimittajana. Suutari toimi myös kykyjenetsijänä ja pelaaja-agenttina.lähde?

Syksyllä 2004 julkaistiin Suutarin kirjoittama kirja Sami Heleniuksesta, "Seitsemäs puolustaja" (Johnny Kniga). Kirjassa Helenius kertoi kokemuksiaan pohjoisamerikkalaisesta kiekkoilusta.

Ilmianto kaukaloväkivallasta ja Ice Warriors muokkaa

Lokakuussa 2006 SM-liigassa tapahtunut tappelu HIFK:n Pasi Nielikäisen ja Jokerien Ryan VandenBusschen välillä päätyi poliisin tutkittavaksi. Suutari teki rikosilmoitukset SM-liigan historian muista tappeluista edellisen kymmenen vuoden ajalta. Lokakuun 6. päivä Suutari kävi MTV3-kanavan kameroiden todistaessa jättämässä tutkintapyynnön peräti 175 tappelusta. SM-liigan tuolloinen toimitusjohtaja Urpo Helkovaara totesi, että "luku kuulostaa suurelta ja olen hämmästynyt, tietenkin."[2] Suutari itse perusteli tekemäänsä sillä, että "mikäli kaksi pelaajaa ottavat yhdessä tuumin reilun matsin ja siitä tulee tutkinta, olisi vain reilua, että kaikki muutkin tappelut joutuisivat samanlaisen tarkastelun alle."lähde? Poliisitutkinnat eivät lopulta johtaneet minkäänlaisiin sanktioihin, tosin Pasi Nielikäistä ja Ryan Vandenbusschea kuulusteltiin.

Talvella 2010 Espoossa järjestettiin Ice Warriors -jäätappeluturnaus. Suutarin roolina tapahtumassa oli järjestää kamppailijat turnaukseen. Tapahtuman pelättiin pilaavan jääkiekon maineen Suomessa ja kohua Suutari kommentoi kohua näin: "Tapahtumassa ei ole mailoja eikä jääkiekkoa. Ei siellä pelata sekuntiakaan jääkiekkoa. Jos joku järjestäisi Yyterin hiekkarannoilla kamppailulajitapahtuman, kukaan tuskin nostaisi siitä meteliä. Nyt tapahtuma oli jäällä, niin meni puurot ja vellit täysin sekaisin." [3].

KooKoo ja Jäähyaitio muokkaa

Kaudella 2008–2009 Suutari toimi toisen Mestiksessä pelaavan joukkueen, KooKoon, pelaaja- ja mediakoordinaattorina. Suutarin siirtyminen Vaasan Sportin palvelukseen uutisoitiin 23.4.2009.

Suutari on myös työskennellyt Urheilukanavalla juontajana sekä ylläpitänyt Jäähyaitio -nimistä internetsivustoa, jossa julkaisi haastatteluja jääkiekkoilijoiden kanssa.

Kykyjenetsijänä muokkaa

Ennen työtään KooKoossa Suutari työskenteli suomalaisen jääkiekkoagentuuri Good Sport Finlandin [4] alaisuudessa. Hän työskenteli kanadalaisen WHL-liigassa pelaavan juniorijoukkue Saskatoon Bladesin kykyjenetsijänä. Puolustaja Jyri Niemi siirtyi HPK:n A-junioreista Saskatoonin joukkueeseen Suutarin suositusten perusteella syksyllä 2007 [4]. Ennen muuttamistaan Kanadaan kesällä 2012 Suutari työskenteli kykyjenetsijänä kaudella 2010-2011 HIFK:lle [5] sekä toiminnanjohtajana kaudella 2011-2012 Porvoo Huntersille. [6]. Porvoossa asuessaan hän toimi myös Porvoon Nyrkkeilyseurassa ollen mukana Robert Heleniuksen isän Karl Heleniuksen valmennuksen alaisuudessa olevan ammattilaisnyrkkeilijä Fitim Latifin taustajoukoissa. Tällä haavaamilloin? Suutari vaikuttaa Kanadassa paitsi jääkiekkoilun, myös MMA:n parissa.[1]

Kirjallisuutta muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Tässä on Suomen seuraava MMA-nimi maailmalla fightsport.fi. 15.06.2012. fightsport.fi. Viitattu 10.11.2012.
  2. Jääkiekon SM-liigan 175 tappelusta rikosilmoitus MTV3. 6.10.2006. MTV3. Viitattu 21.5.2009.
  3. Jäätappeluiden järjestäjä: "Ei sekuntiakaan jääkiekkoa" iltalehti.fi. 03.10.2010. iltalehti.fi. Viitattu 10.11.2012.
  4. a b Haastattelussa pelaajakoordinaattori Jukka Suutari kookoo.fi. 21.06.2008. kookoo.fi. Viitattu 21.5.2009. [vanhentunut linkki]
  5. Jukka Suutari junioreiden kykyjenetsijäksi HIFK:lle jatkoaika.com. 22.07.2010. jatkoaika.com. Viitattu 10.11.2012.
  6. Hunters sai johtoon intohimoisen kiekkomiehen uusimaa.fi. 28.04.2011. uusimaa.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 10.11.2012.