Jukka Mäki
Johannes (Jukka) Mäki (4. elokuuta 1892 Alahärmä – 19. syyskuuta 1941) oli suomalainen jääkäriluutnantti ja Viron armeijan kapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri, joka sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Hän oli yksi niistä jääkäreistä jotka koulutettiin ensimmäisenä tykistöaseeseen, josta tulikin sitten itsenäisen Suomen tykistön pohja. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan patteriupseerina. Taistelijan luonteen omaavana Mäki taisteli myöhemmin Viron vapaussodassa kuin Inkeriläisten apuna heidän itsenäisyyspyrkimyksissään. Mäki osallistui vielä vanhemmalla iällä talvi- ja jatkosotaan, jossa tämä monen sodan veteraani kaatui jatkosodassa Onkamuksen taistelussa.[1][2]
Perhe ja koulutus muokkaa
Mäen vanhemmat olivat urakoitsija Antti Mäki ja Susanna Fagerholm. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1930 Hanna Blomerosin kanssa. Hän kävi kansakoulun ja sen jatkokurssin.[1][2]
Jääkärikausi muokkaa
Mäki työskenteli työmiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 4. marraskuuta 1915. Mäki pyrki vapaaehtoisena perusteilla olevaan Jääkäripataljoonan tykistöön ja tulikin valituksi yhtenä niistä 26 miehestä, jotka Jääkäripataljoonan komentaja majuri Bayer valitsi haastattelunsa perusteella. Hänet siirrettiin virallisesti haupitsijaokseen 17. maaliskuuta 1916, minkä päivämäärän voidaan katsoa olevan jääkäritykistön virallinen perustamispäivä.[3] Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella, Ekkau-Kekkaussa ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota muokkaa
Mäki astui Suomen armeijan palvelukseen vänrikiksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan patteriupseeriksi Jääkäritykistön 1. patteriin. Hän osallistui patteriupseerina sisällissodan taisteluihin Messukylässä ja Tampereella. Hänet siirrettiin Tampereen valtauksen jälkeen suoritetussa tykistön uudelleen järjestelyssä muodostetun Jääkäritykistöprikaatin 1. jääkäripatteriston 2, patteriin ja otti osaa sen riveissä taisteluun Viipurista, jossa hän haavoittui lievästi 24. tammikuuta 1918.[1][2]
Sisällissodasta heimosotiin muokkaa
Mäki palveli vapaussodan jälkeen Suomen tykistökoulussa, josta hänet siirrettiin 16. lokakuuta 1918 alkaen Vuoristotykistöpatteriston 1. patteriin. Mäki erosi armeijasta 28. helmikuuta 1919 vain voidakseen osallistua Viron vapaussotaan. Mäki liittyi Viron vapaussotaan osallistuneeseen Pohjan Poikain rykmentin patteristoon 6. maaliskuuta 1919. Viron vapaussodasta Mäki kiiruhti heimoveljiä auttamaan Inkeriläisten kansannousuun ja liittyi 1. toukokuuta 1919 alkaen Länsi-Inkerin rykmenttiin, jossa hän toimi erikoispatterin ja 1. komppanian päällikkönä. Myöhemmin hänet nimitettiin rykmentin II pataljoonan komentajaksi. Hän osallistui Länsi-Inkerissä taisteluihin Nurmissa, Soikkolassa ja Kaprion kylässä. Yhinmäen valtauksen jälkeen hänet nimitettiin Yhinmäen linnakkeen komendantiksi. Mäki erosi Länsi-Inkerin rykmentistä 25. syyskuuta 1919 ja liittyi sen jälkeen Suomesta operoivaan Pohjois-Inkerin vapaajoukkoon. Pohjois-Inkerin vapaajoukoissa hänet sijoitettiin 1. komppanian, josta hänet siirrettiin myöhemmin kenttätykistöpatterin päälliköksi. Edellä mainituissa joukoissa hän toimi 23. marraskuura – 21. joulukuuta 1919 välisen ajan.[1][2]
Rauhan aika muokkaa
Sotaretkiltään palattuaan Mäki työskenteli varastonhoitajana Strengbergin tupakkatehtaalla Pietarsaaressa vuosina 1921–1923, jonka jälkeen hän hakeutui merille, missä hän työskenteli merimiehenä vuoteen 1927. Meriltä palattuaan Mäki toimi tulkkina Kristiani & Nielsenillä vuoteen 1929 saakka. Myöhemmin hän työskenteli valurina Läskelä Oy:ssä vuoteen 1932 saakka, jonka jälkeen hän siirtyi asentajaksi Oy Diesen Wood Co:n palvelukseen Pitkässärannassa. Diesen Woodilla hän työskenteli talvisotaan saakka.[1][2]
Talvi- ja jatkosota muokkaa
Mäki lähetettiin talvisotaan 83. Kuormastokomppanian päällikkönä ja osallistui taisteluihin Tolvajärvellä. Välirauhan aikana hän työskenteli siviiliaikaisessa ammatissaan, kunnes jatkosodan puhjettua hänet komennettiin rintamajoukkoihin Erillisen pataljoona 21:n 1. komppaniaan, jonka riveissä hän koki lopullisen kohtalonsa kaatumalla 19. syyskuuta 1941 käydyssä taistelussa Onkamuksessa.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet muokkaa
- Toim. L. Harvila, M. Alajoki, M. O. Rintanen ja M. Vanonen, Tykkimies 1960, Suomen kenttätykistön säätiön vuosikirja n:o 3, Kirjapaino Vaasa Oy, Vaasa 1960.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Jääkäriliitto, 1975. ISBN 951-99046-8-9.