Juho Kuosmanen (kauppaneuvos)

suomalainen yritysjohtaja ja kauppaneuvos

Johannes (Juho) Kuosmanen (21. joulukuuta 1887 Sortavala20. joulukuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen yritysjohtaja ja kauppaneuvos (1947), joka vaikutti vuosikymmenten ajan tuonti- ja vientiyhtiöiden johtajana merkittävästi Suomen ulkomaankauppaan.[1]

Juho Kuosmanen.

Kuosmasen vanhemmat olivat maanviljelijä Nikolai Kuosmanen ja Annikki Falck ja puoliso vuodesta 1912 Aino Edith Koivisto. Hän syntyi Ruskealassa maanviljelijäperheeseen, mutta lähti jo 12-vuotiaana Sortavalaan kauppa-apulaiseksi ensin sekatavara- ja sitten tukkuliikkeeseen. Kaupallista alaa hän opiskeli ensin iltakursseilla, mutta perehtyi sitten kansainväliseen kauppaan Lyypekissä vuosina 1909–1911. Palattuaan Suomeen hän oli lyhyen aikaa kauppaedustajana, kunnes perusti agentuuriliikkeen Kontro & Kuosmanen Kaarlo Kontron kanssa vuonna 1913. Ensimmäisen maailmansodan aikana liike toi Suomeen varsinkin elintarvikkeita Atlantin takaa Ruotsin kautta, mutta myös Venäjältä. Viimeksi mainitussa tarkoituksessa liikkeen palveluksessa toimi muun muassa Hella Wuolijoki.

Sodan jälkeen Kuosmasesta tuli yksi vasta perustetun Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy:n johtajista, muut olivat lakimies Risto Ryti ja toimitusjohtaja Samuli Harima. Kuosmanen omisti Kontron kanssa kolmanneksen uudesta perustetusta tuonti- ja vientiyhtiöstä, jonka ensimmäiseksi kohteeksi otettiin etenkin Etelä-Amerikka. Heti ensimmäisenä toimintavuotenaan Suomen suurimmaksi kansainvälisen kaupan harjoittajaksi nousseen yhtiön hallintoneuvoston puheenjohtajana toimi Juho Kusti Paasikivi. Yritys ajautui kuitenkin erittäin pahoihin talousvaikeuksiin vuoteen 1921 mennessä. Kuosmanen ja Kontro pelastivat sen lisäpääomalla, mutta Kansallis-Osake-Pankin lopetettua luototuksen yhtiön toiminta lakkasi 1928 ja Kuosmanen kärsi miljoonatappiot. Hän perusti silti jo samana vuonna uuden yrityksen, Valtameri Oy:n, joidenkin entisten alaistensa kanssa. Uusi yritys kasvoi toisen maailmansodan aikana ja varsinkin sen jälkeen, osin sotakorvausten takia, merkittävästi varsinkin rauta- ja teräsalalla. Kuosmasen poika Kauko Kuosmanen jatkoi vuonna 1950 isänsä jälkeen yhtiön johdossa.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Paavilainen, Marko: ”Kuosmanen, Juho (1887–1960)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 519–521. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Paavilainen, Marko 1998. Karjalasta kaukomaille: Valtameri osakeyhtiön ja sen edeltäjien vaiheet 1913–1998. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-15883-X