Avaa päävalikko

Juho Koivukoski (k. 22. helmikuuta 1920 Kokkola) oli Etsivän Keskuspoliisin palveluksessa ollut etsivä, joka helmikuussa 1920 väitti ampuneensa Otto Ville Kuusisen Pohjanlahden jäällä. Suurta kohua synnyttänyt juttu osoittautui perättömäksi, ja Koivukoski ampui lopulta itsensä.[1]

Lapualta kotoisin ollut Koivukoski oli toiminut sahatyömiehenä ja sekatyömiehenä ennen Suomen sisällissotaa. Syksyllä 1917 hänen väitettiin olleen jonkin aikaa punaisten riveissä mutta sitten hän liittyi valkoisiin ja teki sodan aikana kertoman mukaan "korvaamattomia palveluksia valkoisille". Sodan jälkeen Koivukoski onnistui pääsemään Etsivän Keskuspoliisin etsiväksi toimipaikkanaan Seinäjoki.[1]

Kuusisen ampumisjuttu sai alkunsa kun Koivukoski saapui illalla 11. helmikuuta 1920 Lapuan kirkonkylässä sijainneeseen Vihtori Kosolan taloon jossa olivat paikalla Kosolan lisäksi muun muassa Artturi Leinonen ja Jalmari Lahdensuo. Koivukoski oli jo aiemmin kertonut Lahdensuolle olevansa Raippaluodon seudulla piileskelevän Kuusisen jäljillä ja nyt hän ilmoitti pidättäneensä Kuusisen Oravaisten kestikievarissa. Sanomalehti Ilkka julkaisi asiasta seuraavana päivänä uutisen jonka mukaan pidätetty Kuusinen olisi jo kuljetettu junalla Helsinkiin. Paikallisille poliiseille ja Vaasan läänin maaherralle tieto tuli täytenä yllätyksenä.[1][2]

Kun Koivukoskelta vaadittiin tarkempia tietoja asiasta hän ilmoitti matkustavansa itse Helsinkiin ja antavansa siellä selonteon Etsivän keskuspoliisin päällikölle Ossian Holmströmille. Pari päivää myöhemmin Koivukoski tapasi Lapualla Vihtori Kosolan ja kertoi tälle että olikin ampunut Kuusisen kuoliaaksi ja jättänyt ruumiin merenjäälle. Koivukoski oli kertomansa mukaan seurannut hiihtäen Ruotsiin matkannutta Kuusista Raippaluodon edustalla ja vaatinut tätä palaamaan Suomeen. Kun Kuusinen oli kieltäytynyt Koivukoski oli kertomansa mukaan ampunut hänet. [1]

Uutinen Kuusisen kuolemasta levisi pian ja Suomen Sosialidemokraatti julkaisi siitä ensimmäisenä uutisen 17. helmikuuta 1920.[3] Kansanedustaja Väinö Tanner teki asiasta myös hallitukselle välikysymyksen.[4] Helsingistä lähetettiin nyt Helsingin poliisilaitoksen rikososaston apulaispäällikkö Rafael Silander Pohjanmaalle selvittämään asiaa ja hänen Vaasassa, Lapualla ja Oravaisissa pitämissään kuulusteluissa selvisi pian että Kuusista ei ollut nähty sen paremmin elävänä kuin kuolleena ja koko juttu oli perätön.[1]

Koivukosken kerrottiin nousseen etelään menevään junaan mutta sitten hänen ruumiinsa löytyikin Kokkolan rautatieaseman lähellä sijainneesta puistosta varmistamaton pistooli rinnan päällä (lehtiuutisissa mainittiin että ruumis olisi löytynyt eräästä puutarhasta Uudestakaarlepyystä). Tutkimuksissa selvisi että 43-vuotias Koivukoski oli ampunut itsensä. [5]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Aapo Roselius, Oula Silvennoinen, Marko Tikka: Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airueet, luku Luo lippujen s. 107–110, WSOY 2016 ISBN 978-951-0-40132-3.
  2. Kapinajohtaja O. V. Kuusinen vangittu. Ilkka, 12.2.1920, nro 34, s. 2. Kansalliskirjasto Viitattu 8.4.2018.
  3. O. W. Kuusinen murhattu. Suomen Sosialidemokraatti, 17.2.1920, nro 39, s. 3. Kansalliskirjasto Viitattu 8.4.2018.
  4. Välikysymys O. V. Kuusisen asiassa. Ilkka, 20.2.1920, nro 41, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 8.4.2018.
  5. Etsivä Koivukoski tehnyt itsemurhan. Iltalehti, 23.2.1920, nro 44, s. 1. Kansalliskirjasto Viitattu 8.4.2018.