Juhani Heinonen

Tämä artikkeli käsittelee lentokoneensuunnittelijaa. Vuorineuvos Juhani Heinosesta on eri artikkeli.

Juhani Kaarlo Henrik Heinonen (28. syyskuuta 1923 Sääminki18. marraskuuta 2007 Helsinki) oli suomalainen diplomi-insinööri ja lentokoneensuunnittelija. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Porin suomalaisessa yhteislyseossa 1942 ja valmistui diplomi-insinööriksi teknillisen korkeakoulun koneenrakennusosaston lentokoneenrakennuksen opintosuunnalta 1948. Lisäksi Heinonen teki opintomatkoja Tšekkoslovakiaan 1947, Ruotsiin 1948, Englantiin 1953, Ranskaan 1953 ja Yhdysvaltoihin.

Työuransa aikana Heinonen toimi 1948 Suomen Ilmailuliiton lentokoneensuunnittelijana, 1948–1949 Tampereen teknillisen oppilaitoksen tuntiopettajana, 1949–1954 Valmet Oy:n lentokonetehtaan lentokonesuunnittelijana ja 1954–1986 Aero Oy:n, sittemmin Finnairin moottori-insinöörinä ja teknisen toimiston päällikkönä. Hänet tunnettiin pätevänä suihkumoottorien asiantuntijana.

Opiskeluaikanaan Heinonen osallistui aktiivisesti Polyteknikkojen ilmailukerhon toimintaan. Hän suunnitteli 1948 diplomityönään purjelentokoneiden hinaukseen sopivan kaksipaikkaisen urheilukoneen ja purjelentopiireissä suuren suosion saavuttaneen alkeisliitokone Harakka II:n. Heinonen harrasti myös lentämistä. Hän lensi kilpaa purjelentokoneilla sekä Suomessa että ulkomailla.

Vuonna 1954 lensi ensilentonsa Heinosen suunnittelema pieni urheilukone Keltiäinen, jota nykyisin säilytetään Suomen ilmailumuseossa Vantaalla. Vuonna 1957 Heinonen lensi Keltiäisellä välilaskuttoman lennon Madridista Turkuun. Lentomatka oli 2 844 kilometriä ja lento kesti 17 tuntia. Kansainvälinen ilmailuliitto FAI hyväksyi lennon alle 500-kiloisten koneiden luokan maailmanennätykseksi. Saavutuksestaan Heinonen sai ensimmäisenä ja ainoana suomalaisena FAI:n Louis Blériot -mitalin. Heinonen harrasti myös purjehdusta ja hän purjehti maapallon ympäri kahteen kertaan.

LähteetMuokkaa