Jovan Deroko
Jovan Deroko ( kyr. Јован Дероко; 7. huhtikuuta 1912 – 6. marraskuuta 1941) oli serbialainen sotilaskomentaja, jolla oli kapteenin arvo toisessa maailmansodassa.[1]
| Jovan Deroko | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. huhtikuuta 1912 Le Creusot, Ranska |
| Kuollut | 6. marraskuuta 1941 (29 vuotta) Ljubić, Natsien valloittama serbia |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
 Jugoslavian kuningaskunta Cetnikit |
| Taistelut ja sodat |
Čačakin taistelu Kraljevon piiritys † |
| Sotilasarvo | Kapteeni |
Deroko tunnetaan yhteisten Chetnik- Partisaanien- operaatioiden johtajana. Partisanisotilaat tappoivat hänet ja hänen kuolemansa merkitsi Cetnikkien ja Partisaanien välistä sisällissodan alkua Jugoslaviassa.[2]
Aikainen elämä muokkaa
Deroko syntyi Ranskan kaupungissa Le Creusotissa 7. huhtikuuta 1912 eversti Vladislav Derokon ja Natalija Derokon (os. Đorđević) poikana. Hänen äitinsä Natalija oli lääkärikunnan eversti ja lääkäri Vladan Đorđevićin tytär, joka oli Serbian ministerineuvoston puheenjohtaja, ministeri ja hallituksen suurlähettiläs. Jovan Derokon isoisänisä oli venetsialainen nimeltä Marco de Rocco, joka muutti Dubrovnikiin ja meni naimisiin paikallisen naisen kanssa. Sukunimi de Rocco myöhemmin muutettiin Derokoksi. Derokon serkku oli tunnettu serbialainen arkkitehti Aleksandar Deroko .
Toinen maailmansota muokkaa
Derokon divisioona sijaitsi Zagrebin laidalla samaan aikaan kun Kroatian upseerit vetäytyivät Jugoslavian puolelta. Wehrmacht saapui Zagrebiin ilman taistelua ja Deroko vetäytyi kohti Montenegroa paetakseen vankeutta. Hän jatkoi kohti Bojana-jokea, kuten kenraali Dušan Simović ilmoitti P-41-suunnitelmassaan. Jugoslavian hallituksen antautumisen jälkeen Deroko ja lukuisat upseerit lähtivät Kotorinlahdelle tavoitteenaan liittyä maanpaossa olevaan hallitukseen Lontoossa ja tarjoamalla heille palvelujaan upseerina, joka haluaa jatkaa taistelua. Hänen kanssaan oli tuolloin eversti Zvonimir Vučković, joka pakeni Montenegroon hallituksen antautumisen jälkeen.
Kotorinlahdella ollessaan Deroko sai selville, että Draža Mihailović piileksii jossain Serbian länsiosissa ja Deroko yritti ottaa yhteyttä häneen. Pian hän löysi yhteyden korkean tason poliitikkoihin, jotka ilmoittivat hänelle Mihailovićin olinpaikasta. Kesäkuun puolivälissä Deroko saapui Ravna Goraan ja teki nopeasti itsensä tunnetuksi yhtenä kyvykkäimmistä komentajista ja tuli tunnetuksi koko Chetnik-organisaation nuorimpana kapteenina. Ensimmäisten Chetnik-pataljoonien organisoinnin jälkeen Derokolle annettiin tehtäväksi organisoida Ljubićin alue.[3]
Ensimmäisissä Chetnik – Partisaani -operaatioissa Serbian länsiosassa Deroko osallistui Čačakin vapauttamiseen. Jelica-partisaanien joukko osallistui myös toimintaan. Čačakissa takavarikoitiin kaksi saksalaista tykkiä. Tykit annettiin välittömästi Derokolle, joka käytti niitä taisteluissaan. Derokosta tuli siten Länsi-Serbian ensimmäisen Chetnik-tykistöyksikön komentaja. Vapautettuaan kaupungin Deroko nimettiin Chetnik-komennon väliaikaiseksi edustajaksi Čačakissa, kun taas Ratko Mitrović nimitettiin Partisanien edustajaksi. Sitten Draža Mihailović antoi Derokolle vastuun olla Kraljevon taisteluun osallistuneen tykistöyksikön päällikkö ja johtaja.
Kraljevon piiritys tapahtui lokakuun ensimmäisinä päivinä ja kesti melkein kuukauden. Cetnikkijoukkojen komentaja oli majuri Radoslav Đurić, kun taas Deroko toimi edelleen Ibar-joen varrella sijaitsevan tykistöyksikön pääjohtajana ja komentajana. Piirityksen aikana Deroko onnistui tuhoamaan Saksan lentokentän lähellä Kraljevoa ja katkaisemaan saksalaisten kommunikaatioyhteyden Kraljevon ja Belgradin välillä . Kraljevon epäonnistunut piiritys merkitsi myös partisaanien ja cetnikkien välisen sisällissodan alkua. Cetnikkien Užiceen (tunnetaan myös rešnjican taisteluna) 1. marraskuuta 1941 suoritetun hyökkäyksen jälkeen Deroko sai uusia valtuuksia. Ensimmäisten vakavien taistelujen alkamisen jälkeen Cetnikkien ja Partisaanien välillä Deroko edusti Chetnikin valtuuskuntaa taistelujen lopettamista koskevissa neuvotteluissa. Ensimmäinen kokous pidettiin Drakčićin kylässä lähellä Kraljevoa. Kokouksessa läsnä olivat Deroko ja majuri Đurić Chetnikkien puolelta, ja Sredoje Urošević Partisaanien puolelta. Neuvotteluilla ei kuitenkaan tullut tulosta. Neuvottelujen aikana Deroko määräsi, että partisaanien valtuuskunta tulisi pidättää kostona Čačakin Cetnikki-kokoonpanoon kohdistuneelle partisaanien hyökkäykselle. Raskaiden neuvottelujen jälkeen Deroko vapautti Partisaanien-valtuuskunnat, mutta Partisaanit olivat jo piirittäneet kylää. Tämä johti aseelliseen yhteenottoon, joka kesti siihen asti kunnes Deroko ja hänen ryhmänsä häädettiin kylästä.
Kuolema ja perintö muokkaa
Deroko hyökkäsi sitten tykeillään Ljubićiin tarkoituksenaan pommittaa partisaanien hallussa olevaa Čačakia. Partisanien partio sai selville Derokon sijainnin Ljubićissa, joten Jelica Partisan -yksikkö lähetettiin ehkäisevänä toimenpiteenä pysäyttämään Derokon. Taistelu alkoi illalla 6. marraskuuta 1941 Ljubićissa. Partisaanit halusivat tuhota Derokon käyttämät kaksi tykkiä. Deroko otti haltuunsa ympäröivien kukkuloiden alueen pienen järven vieressä, josta hänellä oli hyvä näkemys tilanteesta. Yrittäessään pysäyttää kukkulalla etenevän partisaanien yksikön Deroko tapettiin tykkiensä vieressä, kun häntä osuttiin päähän. Sen jälkeen partisanit ottivat haltuun nämä kaksi tykkiä ja käyttivät niitä yksiköissään. Hänen kuolemansa toisessa versiossa todetaan, että Deroko loukkaantui kevyesti ja meni alas järvelle hoitamaan haavaa, missä hänet huomasi partisaanien joukkue joka teloitti hänet paikan päällä.
Joidenkin cetnikkien todistusten mukaan partisaanit vangitsivat ensin Derokon ja sitten murhasivat hänet.[4]
Kun hänet tapettiin, Deroko oli vain 29-vuotias. Sen lisäksi, että hän osoitti olevansa kykenevä komentaja, hän oli myös tunnettu kirjailija. Koska hän asui Toplican alueella kuuluisan Toplica-kansannousun alkuvuosina, Deroko kirjoitti kirjan Toplički ustanak valmistautuessaan edelleen liittymään armeijaan.
Laulu Nad Kraljevom živa vatra seva kertoo hänen kuolemastaan ja hänen kanssaan tuolloin olleen sotilastoverinsa ja ystävänsä Simo Uzelacin kuolemasta.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Cersko-Majevička grupa korpusa, 1941-1945 : pod komandom pukovnika Dragoslava S. Račića. Kragujevac: Novi pogledi, 2001. ISBN 8682235285.
- ↑ Kako je ubijen kapetan Derok glas-javnosti.rs. Arkistoitu 6.7.2013. Viitattu 9.7.2021. (bosniaksi)
- ↑ Stenografske beleške, pp. 407—409; dr J. Marjanović, Prilozi, pp. 212 and 312
- ↑ Histoire du vingtième siècle, s. 45. Institut za savremenu istoriju, 2002. Teoksen verkkoversio.
- ↑ ЛИЧНИ СТАВ - Краљево октобрa 1941. - Кад је „жива ватра севала“ Удружење Краљевина Србија. 4.10.2016. (bosniaksi)
