Joutenvesi

Joutenvesi on useiden selkien, suurten saarien ja voimakkaasti virtaavien salmivesien muodostama kokonaisuus Koloveden ja Linnansaaren kansallispuistojen välissä. Joutenveden kerrotaan saaneen nimensä joutsenista . Se on saimaannorpan elinalue ja valtakunnallinen luonnonsuojelualue, missä ei ole leiriytymispaikkoja. Joutenvesi kuuluu sekä erityissuojelua, että rantojensuojeluohjelmaan ja se tunnetaan erittäin kivikkoisena vesistönä.

Alueen luonne

Joutenvedelle ovat tyypillisiä useat voimakkaasti virtaavat salmet saariston muodostamassa vaikeasti navigoitavassa labyrintissä. Alueen kallioperä on migmatiittia, kiillegneissiä ja graniittia. Pohjamoreenikerros on ohut ja kallioita esiintyy runsaasti. Hydrologisena erityispiirteenä ovat alueen monet voimakkaasti virtaavat salmet. Joutenvesi edustaa Saimaalle tyypillistä karua järviruokotyyppiä, ja sen maisema on hyvin rikkonainen. Alueella on paljon saaria, ja sitä luonnehtii suurten sekä pienten saarien louhikkoinen sokkelo ja siellä tavataan myös kyykäärmeitä .

Suurimmat saaret ovat lähes kaikki olleet asuttuja. Alueen metsät ovat pääasiassa nuoria, ja niitä on vuosisatojen kuluessa hakattu runsaasti. Hakkuiden ja metsänhoidon jäljet näkyvät yhä maisemassa, sillä yli puolet alueen metsistä on vain yhden puulajin muodostamia, ja lisäksi metsistä puuttuu lahopuu suurelta osalta kokonaan. Oravissa olleen ruukin ja tehtaiden puunhankinnan vaikutus näkyy hyvin pääosassa suurempia saaria .

Alueen suojelu

Joutenvesi on lähes kokonaan luonnonsuojelualuetta, eikä siellä ole leiriytymispaikkoja.

Rantojensuojeluohjelman, että erityissuojelua vaativan vesistön rajaus perustuu Enonkosken kunnan ja Varkauden kaupungin alueilla valtuuston hyväksymään osayleiskaavaan. Savonlinnan puolella rajaus noudattelee yleiskaavaluonnoksen ev-rajausta. Lisäalueina on Enonvedellä norpan liikkumiselle tärkeitä vesialueita sekä Tappuvirran vesialueet ja norpan kannalta tärkeitä maa- ja vesialueita Pyyvedellä.

Alue on tärkeä saimaannorpan elinalueena, mutta sillä on merkitystä myös melko luonnontilaisen järviluonnon säilymiselle. Alueella on arvioitu olevan 20–30 saimaannorppaa eli noin 10 % kannasta. Suurimmat uhat saimaannorpalle ovat pesimäaikainen häiriö, kalastuksen aiheuttamat poikaskuolemat ja pesimäaikaiset vedenpinnan muutokset. Alueella on tavattu myös uhanalainen ahokirkiruoho, joka on mm. lehdoissa ja luonnonlaitumilla esiintyvä kämmekkäkasvi .