Wikipedia

Johannes Terho

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lähteiden tuloslistojen perusteella on tehty päätelmiä.

Johannes Terho (9. joulukuuta 1885 – 28. maaliskuuta 1961 Helsinki[1]) oli suomalainen shakinpelaaja, shakkitehtävien laatija ja toimittaja. Hän oli 1920-luvulla Suomen parhaita shakinpelaajia.

Elämä

muokkaa

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Terho opiskeli matematiikkaa yliopistossa. Hän aloitti työuransa 1913 Oy Massifin konttoripäällikkönä. Vuosina 1918–1921 hän toimi Suomenlinnan liikennepäällikkönä. Vuonna 1922 hän siirtyi puolustusministeriön palvelukseen. Hän toimi aluksi ministeriön reviisorina ja 1926–1936 taloudenhoitajana. Hänen viimeinen virkansa oli puolustusministeriön pääkirjanpitäjä, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle 1952.[1]

Siviilivirkansa ohella Terho työskenteli pitkään shakkitoimittajana. Hän toimitti Helsingin Sanomien shakkipalstaa 1924–1945. Sen lisäksi hän oli Suomen Shakin toimittajana vuosina 1925–1930.[1]

Shakkiura

muokkaa

Terho oli pelaajana I luokan pelaaja. Hän aloitti peliuransa 1911 perustetussa Akateemisessa Shakkiklubissa, jonka perustajajäseniin hän kuului. Hän voitti kerhon mestaruuden vuosina 1912–1914. Vuonna 1918 hän siirtyi Helsingin Shakkiklubiin (HSK).[1] Kesäkuussa 1922 Helsingissä pelattiin ensimmäinen yleissuomalainen turnaus.[2] Viralliselta nimeltään kisa oli Suomen Shakkiliiton 1. liittoturnaus.[3] Kilpailuun otti osaa kahdessa ryhmässä (I ja II luokka) yhteensä 20 pelaajaa. I luokan ryhmässä kilpailijoita oli 12. Ryhmän voittaja julistettiin suomenmestariksi, ja hän sai samalla kansallisen shakkimestarin arvonimen. Kisan voitti tuloksella 9,5/12 Anatol Tschepurnoff, josta näin tuli ensimmäinen Suomen-mestari. Terho oli kisassa toisena pisteen voittajalle hävinneenä.[2] Kisa ratkesi, kun hän hävisi Tschepurnoffille keskinäisessä pelissä viimeisellä kierroksella, ja näin mestarin arvo jäi Terholta niukasti saavuttamatta.

Terho osallistui useita kertoja HSK:n kerhoturnauksiin. Vuonna 1923 hän jakoi A-ryhmän 2. sijan. Hän voitti klubin kevät- ja syysturnauksen 1926 ja kevätturnauksen 1927. Nämä jäivät hänen parhaiksi sijoituksikseen. Vielä 1938 hän jakoi klubiturnauksen voiton Birger Rasmussonin kanssa. Suuremmissa kisoissa hän ei sen sijaan menestynyt. HSK:n kansainvälisessä 40-vuotisjuhlaturnauksessa 1926 hän oli kahdeksan pelaajan ryhmässä vasta jaetulla 4. sijalla. Kisan voitti latvialainen mestari Fritzis Apscheneek. Niin sanotussa Bogoljubow-turnauksessa 1930 Terho oli viides. Kisan voitti saksalainen suurmestari Efim Bogoljubow.[4]

Terho oli mukana useissa kansainvälisissä tapahtumissa. Vuosina 1923–1932 hän osallistui Helsingin ja Tallinnan väliseen kaupunkiotteluun kahdeksan kertaa.[4] Hän osallistui myös Lontoossa 1927 pelattuihin shakkiolympialaisiin. Hänen tuloksensa 4. pöydällä oli kuitenkin melko vaatimaton 5/15.[5] Terho pelasi vielä 1930 pohjoismaisessa nelimaaottelussa.[1] Sittemmin hän vähensi kilpailemista järjestötyön ja toimittajan tehtävänsä vuoksi.

Terho oli mukana 1931 perustamassa Suomalaista Shakkikerhoa.[1] Hän kuitenkin edusti pääasiassa HSK:ta. HSK:n hallituksessa hän oli useita kertoja. Hän toimi kerhon varapuheenjohtajana 1928 ja sen jälkeen taloudenhoitajana 1929–1930. Kerhon edustajana hän osallistui Suomen Shakkiliiton hallituksen toimintaan muutamia katkoksia lukuun ottamatta kolmentoista vuotta 1928–1944. Liiton sihteeri hän oli 1929 ja varapuheenjohtaja 1944. Liiton taloudenhoitajana hän toimi useita kertoja (1928, 1931–1933, 1935 ja 1937–1938).[4]

Tehtävänlaatijana Terho laati pelkästään lopputehtäviä. Hän oli laatijana taitava, mutta hänen tuotantonsa jäi suhteellisen niukaksi.[6] Terhon tehtävätuotannon määrä on 30 lopputehtävää, jotka kaikki on julkaistu.[7] Kansainvälisiä valiotehtäviä esitteleviin FIDE-albumeihin häneltä on kelpuutettu muutamia tehtäviä, joista hän on saanut 3,33 albumipistettä. Myös laatijana Terholta jäi saavuttamatta mestarinarvo, koska arvon saamiseksi vaaditaan vähintään 10 FIDE-albumipistettä tai ansioituneita näytetehtäviä.[8]

Suomen Shakkiliitto myönsi Terholle shakin hopeisen ansiomerkin 1947.[9] Hänet kutsuttiin HSK:n kunniajäseneksi 1949.[4] Pelaajana Terho tunnettiin lempinimellä "Grossmeister" (suom. suurmestari).[10]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d e f Jussi Terho kuollut, Suomen Shakkilehti 2/1961
  2. ↑ a b Pekka Palamaa: Suomen Shakkiliiton 70-vuotisjuhlahistoriikki (1992), Suomen Shakkiliitto ry, Tampere, s. 13-14
  3. ↑ Eino Heilimo, Suomen Shakki 7/1974
  4. ↑ a b c d Suomen Shakki 11b/1986
  5. ↑ Suomen joukkueen tulokset Lontoon shakkiolympialaisissa 1927 Olimpbase.org 2013 (englanniksi) Viitattu 24.6.2013
  6. ↑ Saarenheimo, Eero: Ruutulaudan lumoissa, s. 71, Tampere: Suomen Tehtäväniekat, 1999
  7. ↑ Breider, Bruno & Dunder, Aarne & Kaila, Osmo: 123 suomalaista lopputehtävää. Kokoelma valiotehtäviä vuosilta 1946-71, s. 23, Porvoo: WSOY, 1972
  8. ↑ Suomalaisten FIDE-albumipisteet 1914-2003 (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Tehtäväniekat 2010 Viitattu 24.6.2013
  9. ↑ Myönnetyt shakin ansiomerkit 12.8.1947 –31.12.2011 (PDF) 31.12.2001. Suomen Shakkiliitto. Viitattu 24.6.2013.
  10. ↑ Böök, Eero E.: Mestarin mietteitä, s. 31, Jyväskylä: Shakkitarvike Oy, 1985

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johannes_Terho&oldid=22474079”