Johann Peter Kellner
Johann Peter Kellner (28. syyskuuta 1705 Gräfenroda – haudattu 22. huhtikuuta 1772 Gräfenroda) oli saksalainen urkuri ja säveltäjä. Hän teki työtä myös Johann Sebastian Bachin teosten nuottien levittäjänä. Hänellä oli poika Johann Christoph Kellner, josta myös tuli säveltäjä.[1]
Elämä muokkaa
Kellnerin vanhemmat toivoivat pojastaan kauppiasta isänsä jalanjäljissä, mutta hän oli päättäväinen musiikin opiskelun suhteen. Hän oli kotoisin Gräfenrodasta, jonka kyläkoulussa todennäköisesti sai varhaisimman koulutuksensa. Hän lauloi siellä kanttori Johann Peter Nagelin johdolla ja sai ensimmäiseksi kosketinsoitinopettajakseen tämän pojan Johann Heinrichin. Seuraavaksi (oletetusti 1720–21) hän opiskeli vuoden ajan Zellassa urkuri Johann Schmidtin johdolla ja sitten (oletetusti 1721–22) Suhlissa urkuri Hieronymus Florentinus Quehlin johdolla. Quehlilta hän sai myös ensimmäiset sävellystuntinsa.[1]
Gräfenroda palasi Gräfenrodaan, toimi siellä kolmen vuoden ajan tuutorina ja ilmoittautui 21. lokakuuta 1725 onnistuneesti halukkaaksi viereisen Frankenhainin kanttorin virkaan. Tässä virassa hän toimi yli kahden vuoden ajan. Joulukuussa 1727 hän oli taas Gräfenrodassa ensin vanhemman Nagelin avustajana kanttorin tehtävissä ja tämän kuoltua (1732) itse kanttorina. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka.[1]
Kellner oli Thüringenissä kuulu urkuri ja opettaja. Friedrich Wilhelm Marpurgin Historische-kritische Beyträge zur Aufnahme der Musik -teoksessa julkaistussa omaelämäkerrassaan hän kertoo esiintyneensä Coburgin ja Weimarin herttuoille sekä Sondershausenin ruhtinaalle. Hänen monien oppilaidensa joukossa olivat Johann Philipp Kirnberger, Johann Ernst Rembt ja Johannes Ringk. Hän oli myös tärkeä vaikuttaja Bachin musiikin, ensisijaisesti kosketinsoitin- ja urkuteosten levittämisessä. Usein juuri Kellnerin käsikirjoittamat kopiot Bachin sävellyksistä ovat varhaisimmat tai ainoat Bachin teosten lähteet. Ne ovatkin valaisseet kronologiaa, sävellyshistoriaa ja musiikin autenttisuutta.[1]
Kellner on tehnyt kosketintranskriptioita Bachin kamarimusiikkiteoksista, kuten sonaateista BWV 1027 ja BWV 1039. Ei ole tiedossa, oliko Kellner varsinaisesti Bachin oppilas, mutta miehet tunsivat toisensa henkilökohtaisesti. Kellner oli myös Georg Friedrich Händelin tuttava.[1]
Työ säveltäjänä muokkaa
Kellnerin musiikki kosketinsoittimelle edustaa tyypillistä galanttia tyyliä, vaikka Bachin Das wohltemperierte Klavier -teoksen vaikutteet ovat hänen Certamen musicum -kokoelmansa tietyissä osissa ilmeiset. Teos Was Gott tut, das ist wohlgetan on jo rokokoolle ominainen. Kellner sävelsi myös vokaalimusiikkia, mutta hänen lukuisat kirkkokantaattinsa ovat kadonneet.[1]
Kellnerin ja tämän pojan työn tunnetuksi tekeminen on yksi tarkoituksista, joita varten syyskuussa 2010 perustettiin Johann Peter Kellner -seura.[2]