Das wohltemperierte Klavier

Das wohltemperierte Klavier I BWV 846–869 ja Das wohltemperierte Klavier II BWV 870–893 (suom. Hyvin viritetty klaveeri) ovat Johann Sebastian Bachin kaksi laajaa kosketinsoitinmusiikkikokoelmaa, joissa molemmissa on yksi preludi ja fuuga kaikissa 24:ssä sävellajissa. Ensimmäinen osa valmistui vuonna 1722 Bachin toimiessa Kapellmeisterina Anhalt-Köthenin herttuan hovissa Köthenissä. Das wohltemperierte Klavier II julkaistiin vuonna 1742, ja sen alkuperäinen nimi oli yksinkertaisesti ”24 uutta preludia ja fuugaa”. Bach tarkoitti teokset osittain opiskelumateriaaliksi, mikä ilmenee ensimmäisen kokoelman esipuheesta: ”– – käytettäväksi ja harjoiteltavaksi opinhaluisille nuorille muusikoille kuin myös erityiseksi nautinnoksi jo kokeneemmille.”

Das wohltemperierte Klavier I:n käsikirjoituksen kansilehti.

Johann Sebastian Bach: Das wohltemperierte Klavier I & II, Edwin Fischer, 1936

1. preludi ja fuuga C-duurissa

3. preludi ja fuuga Cis-duurissa

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Teoksen historia

Bachin aikaan koottiin mieluusti yhteen mahdollisimman monissa eri sävellajeissa olevia teoksia. Johann Pachelbelin cembalosarjat vuodelta 1683 sisälsivät seitsemässätoista eri sävellajissa olevia kappaleita. Tärkeimmän Bachin esikuvan uskotaan kuitenkin olleen vuonna 1702 julkaistu Johann Kaspar Ferdinand Fischerin Ariadne musica. Teos sisältää preludeja ja fuugia kahdessakymmenessä eri sävellajissa, joista yksi on fryyginen kirkkosävellaji.

Vaikka teoksen systemaattinen rakenne puolisävelaskelittain nousevissa duuri- ja mollisävellajeissa antaa teokselle suunnittelun ja järjestelmällisyyden vaikutelman, on teos ennen kaikkea kokoelma. Monet teoksen osista olivat olemassa jo paljon ennen kokoelman julkaisua. Ensimmäisen osan preludeista yksitoista on peräisin 11-vuotiaalle pojalle Wilhelm Friedemannille tehdystä Klavierbüchlein-kokoelmasta (1720). Osa näistä preludeista lienee transponoitu, jotta ne voitaisiin sijoittaa paikalleen. Esimerkiksi preludi numero 3 oli alun perin C-duurissa, mutta Bach transponoi sen Cis-duuriin asettamalla eteen 7 ylennystä ja korjaamalla väliaikaiset etumerkit. Myös toisen osan C-duuri-preludista on löytynyt versio jo vuodelta 1718 tai 1719.

Molemmat kokoelmat saavuttivat laajan suosion Bachin aikana, ja niitä levitettiin käsikirjoituskopiona. Teoksia ei kuitenkaan painettu ennen vuotta 1801, jolloin ne ilmestyivät peräti kolmena eri painoksena.

1800-luvulla teos ymmärrettiin ajan romanttisessa hengessä. Charles Gounod sävelsi ensimmäisen osan C-duuri-preludiin sentimentaalisen melodian ja sovitti siihen Ave Marian sanat. Tämä kappale, jonka säveltäjämerkintänä lukee usein Bach–Gounod, kuuluu tunnetuimpiin lauluteoksiin.

Hyvästä virityksestä

Teoksen otsikossa mainitun hyvän virityksen luultiin 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa tarkoittavan nykyisin musiikissa käytössä olevaa tasaviritystä, jossa jokainen sävelasteikon puolisävelaskel on samansuuruinen. On kuitenkin todennäköisempää, että Bach tarkoitti sellaista viritystä, jossa eri sävelaskeleet olivat eri suuruisia ja tämän vuoksi eri sävellajeilla oli ominainen sointinsa, koska niissä oli erilaiset määrät puhtaita ja vähemmän puhtaita intervalleja.

Teoksen rakenne

Katso myös Luettelo Das wohltemperierte Klavierin osista

Kokoelmien preludit eivät noudata mitään tiettyä tyylisuuntaa tai muotoa. Varhaisemman kokoelman preludit sisältävät vapaita homofonisia kappaleita (nrot 1, 2, 5, 6, 10, 21), kaksiäänisiä inventioita (3, 11, 13, 14, 15, 20), kolmiäänisiä sinfonioita (9, 18, 19, 23) sekä lisäksi laulavia aarioita, konserton ja toccatan tyyppisen alkusoiton. Fuugat ovat sangen monimuotoisia, ja ne esittelevät laajalti erilaisia fuugatekniikoita. Äänten määrä vaihtelee kahden ja viiden välillä. Toisen osan fuugat ovat joko kolmi- tai neliäänisiä, ja ne sisältävät vähemmän kromaattisia sävelkulkuja kuin ensimmäisen osan fuugat.

Levytykset

Ensimmäisen kokonaislevytyksen kaikista 48 preludista ja fuugasta teki saksalainen pianisti Edwin Fischer vuosina 1933–1936.

Aiheesta muualla

• Francis, John Charles Das Wohltemperirte Clavier Pitch, Tuning and Temperament Design. Bach Cantatas Website 1.7.2005. (englanniksi)
• Smith, Tim: Well-Tempered Clavier: analysis, scores, and digital sound (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
• Smith, Tim: Fugues of the Well-Tempered Clavier. (englanniksi)
• Well-Tempered Clavier (Arkistoitu – Internet Archive). Oregon Bach Festival. (englanniksi)