Johan Bonsdorff

suomalainen teologi ja kielitieteilijä
Tämä artikkeli käsittelee teologia. Johan Gabriel von Bonsdorff käsittelee juristia.

Johan Bonsdorff (1. huhtikuuta 1772 Porvoo8. heinäkuuta 1840 Turku[1]) oli suomalainen teologi ja itämaisten kielten ja kreikan sekä kreikkalaisen kirjallisuuden professori. [2]

Johan Bonsdorffin muotokuva Johan Erik Lindhin maalaamana.

Johan Bonsdorffin vanhemmat olivat Hauhon kirkkoherra, teologian kunniatohtori Petter Bonsdorff (1719–1803) ja hänen toinen puolisonsa Katarina Haartman. Hän kävi Porvoon lukiota ja tuli ylioppilaaksi Turussa 1788.[2]

Bonsdorff valmistui Turun akatemiasta filosofian kandidaatiksi 1792 Porthanin oppilaana ja opiskeli itämaisia kieliä Uppsalan yliopistossa. Hän toimi vuodesta 1794 kyseisten aineiden dosenttina Turun akatemiassa. Vuodesta 1802 hän oli yliopiston kirjaston kirjastonhoitajana. Vuodesta 1807 hän oli itämaisten kielten ja kreikan professori ja vuodesta 1812 kreikan kirjallisuuden professori. Häntä on pidetty rationalistisena teologina, ja hän osoitti vapaamielisyyttä myös valtiollisissa kysymyksissä puolustamalla esimerkiksi Arwidssonia, ja siksi häntä kehotettiin pyytämään virkavapautta, minkä hän sai 1823, kuitenkin täysin eduin. Hän jäi täysin palvelleena eläkkeelle 1832.[1]

Johan Bonsdorff oli naimisissa vuodesta 1802 Erika Emerentia Waszin (k. 1855) kanssa. Heidän poikiaan olivat Jokioisten kappalainen Erik Napoleon Bonsdorff (1805–1870), anatomian ja fysiologian professori, arkkiatri Evert Julius Bonsdorff (1810–1898) ja merikapteeni Johan Bonsdorff (1817–1893).[2] Johan Bonsdorffin veli oli teologi Jakob Bonsdorff (1763–1831).[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 1365
  2. a b c Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Johan Bonsdorff. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 2.4.2022.
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.