Evert Julius Bonsdorff

suomalainen anatomi, eläintieteilijä ja arkkiatri

Evert Julius Bonsdorff (24. syyskuuta 1810 Turku30. heinäkuuta 1898 Muurla[1]) oli suomalainen anatomi, eläintieteilijä ja lääkäri. Anatomian ja fysiologian professorina vuosina 1846–1871 toiminut Bonsdorff tunnetaan lääkäriopetuksen uudistajana ja Helsingin yliopiston lintukokoelmien perustajana. Arkkiatrin arvon Bonsdorff sai vuonna 1859 ja valtioneuvoksen vuonna 1871. Bonsdorff sai professorin arvonimen 1841.[2]

Evert Julius Bonsdorff.

Hän väitteli lääketieteen tohtoriksi 1840. Hän tuli 1837 anatomian prosektoriksi ja anatomian ja fysiologian apulaiseksi. Vuonna 1846 hänestä tuli Helsingin yliopiston anatomian ja fysiologian professori. Hän otti anatomian opetuksessa käyttöön opiskelijoiden itse tekemät leikkelyharjoitukset.[1] Lisäksi hän kiinnitti opiskelijoiden huomion sairauden aiheuttamiin muutoksiin elinten rakenteessa ja toiminnassa.[3]

Bonsdorff oli ahkera tutkija ja julkaisija anatomian alalla. Hänen ansiostaan oikeuslääketieteessä syntyi ruumiinvammojen uusi luokitus. Hän hankki Magnus von Wrightin avulla laajan Suomen lintujen kokoelman sekä kokoelman kaksisiipisiä hyönteisiä. Kokoelma on nimetty Bonsdorffin museoksi. Myös ainutlaatuisen luustokokoelman syntyminen on hänen ansiostaan.[1]

Bonsdorff perusti yliopiston anatomian laitoksen ihmisluukokoelman, jota kartutettiin sitten 1930-luvulle saakka. Kokoelma on nykyisin Luonnontieteellisen keskusmuseon hallussa. Kokoelmaan kuuluu noin 1 500 pääkalloa ja useita laatikollisia ihmisluita Suomesta ja eri puolilta maailmaa. Kokoelmaan aiemmin kuuluneet saamelaisten kallot ja luustot toimitettiin vuonna 2001 Inariin haudattavaksi. Kokoelmassa on myös rikoksista tuomittujen vankien kalloja ja luita.[4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 1 p. 1363
  2. Kotivuori, Yrjö: Evert Julius Bonsdorff. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
  3. Pesonen, Niilo: Piirilääkärinä Suomessa 1800-luvulla, s. 21. WSOY, 1990. ISBN 951-0-16283-3.
  4. Tuomas Karemo : Outoja tutkimusmenetelmiä ja mystisiä merkintöjä – Suomen suurin ihmisluukokoelma herättää kysymyksiä, Yle kulttuuricocktail 25.3.2016

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.