ZNKR jōdō

japanilainen kamppailulaji
(Ohjattu sivulta Jodo)

ZNKR (Zen Nihon kendō renmei, jap. 全日本剣道連盟) jōdō on Japanin kendoliiton säännöillä harjoiteltava nykyaikainen budō-laji, jossa käytetään aseena puista 128 cm pitkää -sauvaa. Jōdō merkitseekin ”kepin tietä”.

ZNKR jōdō
Tunnetaan myös nimillä jōdō
jōjutsu
Perustettu n. 1605
Alkuperämaa  Japani
Perustaja(t) Musō Gonnosuke Katsuyoshi
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta

Jōdōssa harjoitellaan parin kanssa ennalta sovittuja liikesarjoja, katoja. Toisella osallistujalla on miekkaharjoittelussa käytettävä puinen harjoitusmiekka bokken ja toisella jō-sauva.

Koska jōdō on budō-laji, opiskelu on sekä kehon että mielen, taidon ja asenteen harjoittamista. Tarkoitus ei ole vahingoittaa vastustajaa, vaan osoittaa aseen monipuolisuus eri tekniikoita hyödyntämällä.[1] Jō on erittäin muuntautumiskykyinen ase. Kaikkien budō-taitojen perusolemuksen sanotaan yhdistyvän jōdōssa.[2] Keppi on yhtä aikaa kuin iskevä miekka tachi, pistävä keihäs yari tai pyyhkäisevä salkoase naginata.[2][3][4] Jōdō perustuu samurai Musō Gonnosuke Katsuyoshin 1600-luvun alkupuolella kehittämään taistelutaitoon, Shindō Musō-ryū jōjutsuun, jonka nimi sittemmin muutettiin Shindō Musō-ryū jōdōksi.[3]

Historia

muokkaa

Musō Gonnosuke ja jōjutsun synty

muokkaa
 
Puupiirros Gonnosukesta
 
Hanjiro Shiraishi (1842–1927) oli japanilainen taistelulajien opettaja, jota pidetään Shintō Musō-ryūn 24. päämiehenä (jap. shihan). Shiraishi yhdisti kaksi Shintō Musō-ryū koulukuntaa (ryū-ha).
 
Shimizu Takaji (1896–1978), Shintō Musō-ryūn epävirallinen 25. pääopettaja ja 1900-luvun tärkein ja vaikutusvaltaisin henkilö Shintō Musō-ryūssa ja ZNKR jōdōssa.

Samurai Musō Gonnosuke Katsuyoshi (jap. 夢想權之助勝吉) kehitti uuden taistelutaidon Shindō Musō-ryū jōjutsun sen jälkeen kun oli kärsinyt tappion ottelussa kuuluisaa japanilaista miekkamiestä Miyamoto Musashia (jap. 宮本 武蔵, 1584–1645) vastaan Edo-kauden (1600–1868) ensimmäisinä vuosina.[3][5] Gonnosuken aseena oli -sauva Musashin kahta puumiekkaa vastaan. Nöyryytetty Gonnosuke vetäytyi legendan mukaan mietiskelemään temppeliin Homan-vuorelle. Siellä kokemansa näyn innoittamana hän lyhensi bōn 128 cm:n pituiseksi jōksi ja kehitti ensimmäiset viisi tekniikkaa. Shindō Musō-ryūn oman perimätiedon mukaan Gonnosuke etsi Musashin uudelleen käsiinsä ja päihitti hänet uudella aseellaan ja osaamisellaan. Muut lähteet eivät kuitenkaan tunne tarinaa, eikä Miyamoto Musashi niiden mukaan hävinnyt yhtään kaksintaistelua. Sittemmin Gonnosuke meni Chikuzenin provinssin daimion eli lääninherran Kuroda Nagamasan palvelukseen taistelutaitojen opettajaksi.[6]

Gonnosuken luomasta Shindō Musō-ryūsta tuli Kuroda-klaanin jalkaväen taistelutaito, ja se kehittyi ja laajeni vuosien myötä. Sitä opetettiin osana klaanin niin sanottuja miestentaitoja (dangyo), joihin kuuluivat lisäksi muun muassa pidätys (torite) ja sitomisen taito (jap. 縄術, nawajutsu).[7] Alempiarvoisten samuraiden tehtäviä olivat vartiointi, järjestyksen valvonta ja poliisitoimi. Edo-kauden oikeusjärjestelmään kuului, että rikollinen tunnusti tekonsa, joten rikollinen oli tuotava tuomioistuimeen elävänä ja ainakin puhekykyisenä. Tämän vuoksi lainvalvojat varustettiin aseilla, jotka eivät olleet tappavia: sellaisia olivat jō ja muut pidätyksissä käytettävät salkoaseet kuten työntösauva tsukubō, hihaantarttuja sodegarami ja haarukkakeihäs sasumata.[8]

Shindō Musō-ryū säilyi Kuroda-klaanin yksityisenä taistelutaitona aina Meiji-restauraatioon (1866–1869) asti, jolloin feodaalijärjestelmä purettiin ja myös klaanien oma dangyo-opetus kävi tarpeettomaksi. Sen jälkeen vuosina 1868–1926 Shindō Musō-ryūta opetti Hanjiro Shiraishi Fukuokan kaupungissa. Hänen tärkeimpiä oppilaitaan olivat Ichizō Otofuji ja Takaji Shimizu.[7]

Takaji Shimizu ja jōdōn synty

muokkaa

Takaji Shimizu (1896–1978), joka oli Shindō Musō-ryū jōjutsun 25. pääopettaja, aloitti yhteistyön Japanin poliisivoimien kanssa 1930-luvulla. Vuonna 1930 Shimizu muutti Tokioon ja alkoi opettaa Mumon-harjoitussalissa (entinen Teiken-nyrkkeilysali). Vuotta myöhemmin Jigorō Kanō kutsui Shimizun opettamaan jōjutsua Kōdōkaniin, judon päämajaan. Tämän jälkeen sitä alettiin opettaa myös meripartiolaisille ja Tokion keisarilliselle poliisilaitokselle. Shimizun ja Kiroku Takayaman esitys vakuutti poliisien teknisen raadin, ja Tokion poliisi alkoi oitis käyttää jōjutsu-tekniikoita omassa harjoittelussaan.[9] Shimizu kutsuttiin Tokion poliisin vakituiseksi jōjutsu-opettajaksi 1931. Vuonna 1933 perustettiin poliisin erikois- ja mellakkayksikkö (Tokubitsu kebitai), jonka varustukseen kuului myös jō. Shimizu vastasi tämän uuden poliisiyksikön teknisestä koulutuksesta.[9] Juuri tästä alkoi Shimizun pitkäaikainen yhteistyö Tokion vaikutusvaltaisimpien kendo-opettajien kanssa. Poliiseille opetettavaa jōjutsua alettiin kutsua keijo-jutsuksi tai poliisin sauvataidoksi.[9] Japanilaiset mellakkapoliisit harjoittelevat yhä säännöllisesti jōn käyttöä ja myös käyttävät jōta virantoimituksessa.[10] Vuonna 1940 Shimizu muutti opetuksensa nimen jōjutsusta jōdōksi ja perusti Dai Nihon jōdōkain.

Budō-harjoittelukielto – siunaus jōdō-harjoittelulle

muokkaa
 
Nishioka Tsuneo (syntynyt 1924) nimisen korkea-arvoisen jodo-opettajan (jap. sensei) (hanshi, 8.dan ZNKR jōdō, menkyo kaiden SMR-jōdō) puisella harjoitusmiekalla ottama japanilaisessa miekkailussa tavallinen valmiusasento chūdan no kamae.

Toisen maailmansodan päätyttyä liittoutuneiden valvontakomissio (engl. Supreme Commander for the Allied Powers eli SCAP) kielsi vuonna 1945 lähes kaikkien bujutsu- ja budō-lajien harjoittelun sekä kansallista budō-harjoittelua hallinneen ja johtaneen Dai Nippon Butokukai -järjestön toiminnan, jota se piti militaristisena ja kiihkoisänmaallisena. Poliisien harjoittelemaa jōdōa ei kuitenkaan voitu kieltää, koska sitä tarvittiin järjestyksenhallintaan.

Sodanjälkeisen Japanin yhteiskuntajärjestelmä, myös poliisilaitos, oli raunioina. Japanin keisarillinen poliisilaitos lakkautettiin, koska sitä pidettiin läpeensä militaristisena, ja miehitysvalta alkoi koota uusia itselleen kuuliaisia poliisijoukkoja. Koska monet entiset poliisit menettivät kansalaisluottamuksensa ja heidät syrjäytettiin poliisiorganisaatiosta, viranomaisista oli huutava pula. Uusiin joukkoihin hyväksyttiin vain ne, jotka ryhtyivät miehittäjien kanssa yhteistyöhön. Miehityshallinto ei kuitenkaan halunnut antaa mellakkapoliisille paljon ampuma-aseita, joten se joutui vastentahtoisesti sallimaan sen, että uudet poliisikokelaat koulutettiin jōn käyttöön.[9] Tästä syystä monet Japanin poliisilaitoksen kendo-opettajat siirtyivätkin harjoittelemaan jōdōa.[11]

Korean sodan alettua 1950 Yhdysvallat tarvitsi kipeästi liittolaisia ja budō-harjoittelu sallittiin jälleen. Japanin demilitarisointi keskeytettiin käytännössä kokonaan ja lähes kaikki japanilaiset, myös monet budō-opettajat, saivat kansalaisluottamuksensa takaisin 1950-luvun alkuun mennessä.[9]

Jōdōn tie Japanin kendoliiton viralliseksi lajiksi

muokkaa

Jōdō sisällytettiin Japanin kendoliiton (jap. 全日本剣道連盟, Zen Nihon kendō renmei, ZNKR) lajivalikoimaan 1956. Tuohon aikaan kukin lajin harrastaja teki vyökokeissa oman opetuslinjansa mukaisia liikesarjoja eli kataa. Se herätti tarpeen luoda vakioidut liikesarjat, jotta harrastajat olisivat kokeissa vertailukelpoisia. Toukokuussa 1963 ZNKR:n johtokunta muodosti tutkimuskomitean laatimaan jōdōlle seiteigatan (vakioidut muodot). Shimizu toimi tämän viisitoistahenkisen komitean puheenjohtajana. Komitean työ valmistui helmikuussa 1968, ja seuraavan kuukauden kokouksissa ZNKR:n hallitus ja vuosikokous hyväksyivät komitean laatimat 12 parikataa ja niihin valmistavat yksilö- ja pariharjoitukset. Ne esiteltiin yleisölle kendon Japanin-mestaruuskilpailuissa joulukuussa 1968 ja Kioton turnauksessa 1969.[12] Näissä tapahtumissa katat esittivät Takaji Shimizu (miekka) ja Ichizō Otofuji (jō).[7]

Harjoittelu

muokkaa
 
Jōdōka on vanginnut jō-sauvalla miekkamiehen puisen harjoittelumiekan kädensijastaan miekkamiehen vartaloa vasten. Tekniikan nimi on kuri tsuke.[13]

ZNKR jōdōn harjoittelumuodot

muokkaa

ZNKR jōdōssa on 12 yksilöharjoitetta (tandoku dōsa), 12 pariharjoitetta (sōtai dōsa) sekä 12 kataa (seiteigata).[14] Yksilöharjoitteet tehdään ryhmässä ilman paria, kun taas pariharjoitteet ja kata tehdään pareittain, jolloin toisella harjoittelijalla on jō-sauva ja toisella bokken-puumiekka.[14] Koska jōdōssa ei käytetä suojuksia, pitää liikkeitä, lyöntejä ja pistoja kontrolloida tarkasti ja huolellisesti. Jōdōssa vapaaottelu onkin käytännössä mahdotonta, ja harjoittelu tehdään katojen mukaisesti.[14] Harjoittelijat pukeutuvat harjoituksissa indigonsinisiin, leveälahkeisiin, kangasvöillä sidottaviin hakama-housuihin ja paksuun gi-takkiin sekä usein myös leveään obi-vyöhön. Paksujen puuvillaisten vaatteiden tarkoitus on tarjota hieman suojaa harjoittelijalle. Aloittelijat voivat käyttää aluksi hillityn värisiä t-paitoja ja verryttelyhousuja. Jōdōta harjoitellaan paljain jaloin.

Jōdō-harjoittelu on käytännössä kata-harjoittelua. Jōdōssa on opittava hallitsemaan sekä miekan (tachi) että sauvan () erityisominaisuudet ja tekniikat. On osattava hyökätä ja torjua kummallakin aseella ja tunnettava niiden ihanne-etäisyydet, vahvuudet ja heikkoudet.[14] Aseellisten budolajien aikaisempaa harjoittelua ei silti vaadita. Loppujen lopuksi jōdōn aseharjoittelu on väline, jolla voidaan kehittää ja muokata harjoittelijoiden fyysisiä, henkisiä ja sosiaalisia ominaisuuksia. Tavoitteena on tekniikan muodon täydellinen toistaminen siten, että muoto ei ole pelkästään ulkoista. Tällöin rentous, valppaus (zanshin) sekä peräänantamaton henki ja itsensä likoon laittaminen (sutemi) ovat aistittavissa kata-suorituksesta myös ulospäin. Tekemisen laatu, vastuu omasta harjoittelusta ja harjoittelutovereista sekä pitkäjännitteisyys kehittyvät.[14]

Kun jōdōn 12 seiteigataa alkavat sujua, on luonnollista jatkaa harjoittelua myös Shindō Musō-ryū jōdōn vanhojen eli koryū-katojen parissa. Koryū-katojen esittämistä vaaditaan kuitenkin vasta 6. danin tutkintovaatimuksissa.[15] Edistyneimpien harjoitusohjelmaan kuuluvat myös muut Shindō Musō-ryūhun liitetyt aselajit, niin sanotut liitännäislajit eli Fuzoku ryuhat.

ZNKR jōdōn tasokokeet ja graduointikäytäntö

muokkaa

ZNKR jōdōn graduoinneissa edetään Japanin kendoliiton mallin mukaisesti. Jōdōssa on käytössä kyū (opiskelija) ja dan (harjoittelija) -asteisiin perustuva järjestelmä.[14][16] Kyū-asteita on kuusi ja dan-asteita kahdeksan. Vastoin yleistä käsitystä shodanin eli 1. tason mustan vyön suorittanut harjoittelija ei ole mestari, joka voisi lopettaa harjoittelun, vaan hän vasta kykenee aloittamaan vakavan, pitkäjännitteisen harjoittelun. Tällaiseen harjoitteluun on osattava motivoitua, koska taitojen kasvaessa myös vaatimustaso kasvaa. Seuraavalle tasolle pääsy vaatii aina lisäponnisteluja, sitkeää harjoittelua sekä oman toiminnan kriittistä arviointia ja puutteiden korjaamista. Harjoittelussa voi ja pitää kehittyä, vielä ikäihmisenäkin, joten haastetta riittää loppuelämäksi.[17]

ZNKR jōdōn aseet

muokkaa
 
Punatammesta tehty jō-sauva. Pituus 128 cm ja paksuus 2,4 cm.
 
Valkotammesta tehty bokken-puumiekka. Pituus 102 cm.

Jōdōssa käytettävä 2,4 cm:n paksuinen ja 128 cm:n pituinen -sauva valmistetaan valko- tai punatammesta.[18] ZNKR:n määrittelemät jōn tarkat japanilaiset mitat ovat: pituus 4 shakua, 2 sunia ja 1 bu sekä paksuus 8 buta. Jōn tulisi olla valmistettu laadukkaasta jalopuusta,[14] koska puun on oltava riittävän lujaa kestääkseen harjoittelun kovia iskuja murtumatta tai tikkuuntumatta. Lisäksi pehmeämpi puulaji elää ja vääntyilee kosteuden muuttuessa huomattavasti tammea herkemmin.

Puisen sauvan (jō) käsittely ja käyttö ZNKR jōdōssa

muokkaa
 
Jō on sen mittainen, että jōdōka voi pitää kiinni sen molemmista päistä yhtä aikaa

Jō on sen mittainen, että jōdōka voi pitää kiinni sen molemmista päistä yhtä aikaa. Tämä mahdollistaa nopeat suunnanvaihdot ja erilaiset tekniikoiden yhdistelmät. Jōlla voidaan pistää, lyödä, pyyhkäistä ja sitoa. Myös miekkatorjuntaan jō sopii hyvin. Lyönnit ja pistot suunnataan yleensä kehon hermopisteisiin (atemi). Yleisimmät niistä ovat nenänvarsi, ohimo ja pallean yläosassa sijaitseva sisuspunos.[19]

Jotta jōlla voidaan toimia ja torjua partaveitsenterävä japanilainen miekka, täytyy jōdōkan ymmärtää myös miekan tekniikoita ja taisteluetäisyyttä sekä toimintaedellytyksiä.[14] Edistyäkseen jōdōn taidossa jōdōkan on siis kasvatettava myös miekankäytön tuntemustaan. Jōlla on mahdollista myös katkaista napakalla, hyvin osuneella lyönnillä jopa taottu miekka tai muu teräase, mutta tätä ei ZNKR jōdōssa harjoitella.

Jōta voidaan pidellä myötä- ja vastaotteella, ja molemmalla tavalla voidaan tehdä erilaisia tekniikoita. ”Kuollutta” asentoa ei harjoitteluun perehtyneeltä jōdokalta juuri löydy. Jō on kuitenkin niin pitkä (noin 25–30 cm pidempi kuin tachi), ettei miekkamies pääse parhaalle lyönti- tai leikkausetäisyydelle jōlla uhattaessa. Miekalla varustautunut voi nimittäin lyödä tehokkaasti vain leikkaavan terän suuntaisesti miekan kärkikolmanneksella tai pistää kärjellä hyvästä asennosta. Siksi miekka ei ole aseena yhtä monipuolinen kuin jō.[20]

Puisen harjoittelumiekan (bokken) käsittely ja käyttö ZNKR jōdōssa

muokkaa

Puista harjoittelumiekkaa (jap. 木剣, bokken tai jap. 木刀, bokutō) käytetään jōdōssa yhdenmukaisesti kendo katan käytäntöjen mukaan.[14] Useimmissa katoissa ja perusharjoittelussa miekkaa käyttävä osapuoli (uchidachi) lyö bokkenilla valmiusasennoista (kamae), jotka ovat vastaavia kuin kendossa. Niissä miekka on yleensä kohotettuna joko pään vierelle tai pään yläpuolelle. Joskus bokken työnnetään vyöhön, jolloin se vastaa huotrassa olevaa miekkaa (taitō).[14]

Perusharjoittelu yksin ja parin kanssa

muokkaa

Perustekniikoita voidaan jōlla harjoitella sekä yksin että pariharjoituksena, jolloin oppilas (shijō) harjoittelee jōlla ja opettaja (uchidachi) bokkenilla. Harjoitteet ovat seuraavat:[21]

Tekniikka Tekniikan nimi japaniksi Tekniikan lyhyt selitys Kuva tekniikasta
1
Honte uchi Lyönti olkapään yli nenänvarteen.
2
Gyakute uchi Lyönti olkapään yli nenänvarteen vastaotteella.
 
3
Hiki otoshi uchi Sauvan veto taakse ja lyönti nenänvarteen yksilöharjoituksessa, pariharjoituksessa miekan pyyhkäisy alas.
4
Kaeshi tsuki Pisto sauvalla pallean yläosaan.
5
Gyakute tsuki Pisto sauvalla yläkautta alas pallean yläosaan, sen jälkeen lyönti nenänvarteen.
6
Maki otoshi Päähän tähdätyn miekaniskun torjunta ja pyyhkäiseminen alaspäin.
7
Kuri tsuke Päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja miekan lukitus.
 
8
Kuri hanashi Päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys ja miekan linkoaminen pois.
9
Tai atari Vartalo isku, päähän tähdätyn miekaniskun pysäytys, hallinta, horjutus ja miekkamiehen työntö taaksepäin.
 
10
Tsuki hazushi uchi Miekalla palleaan kohdistuvan piston väistö ja miekan iskeminen alas.
 
11
Do barai uchi Oikeaan kylkeen kohdistuvan miekaniskun torjunta ja miekan lyöminen alas.
12
Tai hazushi uchi Päähän tähdätyn miekaniskun väistö taakse ja miekan pyyhkäiseminen alas.

ZNKR jōdōn seiteigata

muokkaa
 
Hissage katan alkuasetelma. Miekkamies on Hasso-no-kamae valmiusasennossa ja jōlla varustautunut Hissage-no-kamae valmiusasennossa, jossa jō on näkymättömissä jodokan vartalon takana.
 
Rai uchi katan ensimmäinen miekkatorjunta. Miekkamies on lähtenyt iskemään miekalla kylkeen jolloin jōlla varustautunut torjuu miekkan lyönnin astumalla kohti samallaväistämällä keskilinjasta. Shijō pistää jo-sauvan kärjellä miekkamiehen sisuspunokseen ja torjuu samalla jō-sauvan varrella miekkamiehen käden.

ZNKR jōdōn seiteigata eli vakioitu kata suoritetaan pareittain, jossa toinen osapuoli on opettajan ja toinen oppilaan roolissa. Opettajalla on bokken ja oppilaalla .[14] Ensimmäisiä katoja ryhdytään harjoittelemaan, kun aloittelija on oppinut perustekniikat. Kaikkien 12 katan muotoon tutustutaan alustavasti 6–12 kuukauden kuluessa harjoittelun aloittamisesta. Muodon oppimisen jälkeen sisällön löytäminen vaatiikin sitten pidempää ja määrätietoista, kokeneiden jōdōkoiden ohjaamaa harjoittelua.

Alla on lueteltu ZNKR jōdōn katat: katojen nimet, käännökset ja niiden alkuperäinen sijoittuminen Shindō Musō-ryun kata-ryhmissä. Toinen ja neljäs kata ovat erikoistekniikoita (Tokushu waza), jotka eivät kuulu Shindō Musō-ryun normaaliin oppimäärään.

Seiteigata[22]:

Katan numero Katan järjestys japaniksi Katan nimi japaniksi Suomennettu nimi Katan sijainti Shindō Musō-ryūn kata-sarjoissa Kuva tekniikasta
1
Ipponme Tsuki zue Kävelykeppi SMR Omote-katasarjan 3. kata
2
Nihonme Suigetsu Sisuspunos SMR erikoistekniikka
3
Sanbonme Hissage Vetäytyä SMR Omote-katasarjan 4. kata
 
4
Yonhonme Shamen Kalteva SMR erikoistekniikka
5
Gohonme Sakan Työntö vasempaan SMR Omote-katasarjan 5. kata
6
Ropponme Monomi Tähystää SMR Omote-katasarjan 8. kata
7
Nanahonme Kasumi Usva SMR Omote-katasarjan 7. kata
8
Hachihonme Tachi otoshi Miekan pudotus SMR Omote-katasarjan 1. kata
9
Kyuhonme Rai uchi Salaman isku SMR Chūdan-katasarjan 10. kata
 
10
Jupponme Seigan Suoraan silmiin SMR Chūdan-katasarjan 12. kata
11
Jūipponme Midare dome Pysäyttää kaaos SMR Chūdan-katasarjan 3. kata
12
Jūnihonme Ran ai Kaaoksesta harmoniaan SMR Ran ai, opettaja käyttää pitkää miekkaa eli tachia. Katasta on myös versio, jossa opettaja käyttää lyhyttä miekkaa eli kodachia.

Kilpailu

muokkaa

ZNKR jōdōssa on kilpailtu Japanin-mestaruudesta vuodesta 1974. Japanissa kilpaillaan pareittain ja kilpailusarjoja on aina 8. daniin. Euroopanmestaruudesta on kilpailtu vuodesta 2002 ja Suomen mestaruudesta vuodesta 2007.

ZNKR jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailut

muokkaa

Jōdōn ensimmäiset Euroopan-mestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 2002 alankomaalaisten harrastajien aloitteesta. Siitä alkaen ne on järjestetty vuosittain iaidon EM-kilpailuiden yhteydessä. Kilpailut järjestävät Euroopan kendoliitto ja sen kansalliset jäsenjärjestöt. Kisoissa kilpaillaan sekä joukkuemestaruudesta että yksilömestaruuksista tasoilla mudan (kyū-arvo, ei dan-arvoa), shōdan, nidan, sandan, yondan ja godan (1.–5. dan). Joukkueessa on kolme jäsentä.

Pvm Paikka Suomen osallistuminen Suomen jōdō-maajoukkueen saavutukset
23.11.2002 Arnhem, Alankomaat ei osallistunut
2003 Pariisi, Ranska ei osallistunut
9–10.11.2004 Tukholma, Ruotsi joukkuekisa, yksilökisa shōdan-sarjassa
2–4.11.2005 Bologna, Italia joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan- ja nidan-sarjoissa
5–6.9.2006 Brighton, Englanti joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan- ja nidan-sarjoissa Mikko Lehmusvyöry (KKTI) voitti fighting spirit -palkinnon nidan-sarjassa
2–4.11.2007 Pariisi, Ranska joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan-, nidan- ja sandan-sarjoissa
4–6.12.2008 Magglingen, Sveitsi joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan-, nidan- ja sandan-sarjoissa Eija Snickeri (KKTI) voitti fighting spirit -palkinnon shōdan-sarjassa
16–18.11.2009 Mierlo, Alankomaat joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan-, nidan- ja sandan-sarjoissa
3.-5.9.2010 Belgia, Bryssel joukkuekisa, yksilökisa mudan-, shōdan-, nidan-, sandan ja yondan-sarjoissa Eija Snickeri (KKTI) sai Fighting Spirit -palkinnon nidan-sarjassa.
16.–18.9.2011 Stevenage, Englanti joukkuekisa, yksilökisa mudan-, sandan ja yondan-sarjoissa Paulus Artimo (Leppävaaran budoseura) voitti hopeaa mudan-sarjassa.
31.8.–2.9.2012 Bryssel, Belgia joukkuekisa, yksilökisa mudan- ja shōdan-sarjoissa Tea Lähdeniemi (KKTI) sai Fighting Spirit -palkinnon mudan-sarjassa.
13.8.–15.9.2013 Linz, Itävalta joukkuekisa, yksilökisa shōdan- ja nidan-sarjoissa Tea Lähdeniemi (KKTI) voitti EM-hopeaa shōdan-sarjassa. Joonas Pihlaja (HY-kendoseura) voitti EM-pronssia nidan-sarjassa. Paulus Artimo (Leppävaaran budoseura) 8 parhaan joukossa nidan-sarjassa. Suomen jodo-maajoukkue 8 parhaan joukossa joukkuekilpailussa.
 
EM-joukkuekilpailu Bolognassa vuonna 2005. Etualalla Ranskan joukkue voittaa Suomen lipuin 2–1.
 
EM-kilpailu Bolognassa vuonna 2005. Italia vastaan Suomi, yksilökisa, shodan-sarja.

Kilpailun kulku

muokkaa

Ottelussa kaksi kilpailevaa jōdōkaa tekevät samanaikaisesti kolme ennalta määrättyä pari-kataa miekkaa käyttävän parinsa kanssa. Kilpailijat erotetaan toisistaan siten, että toisen hakaman nyöreihin sidotaan punainen ja toiselle valkoinen nauha. Japanin-mestaruuskilpailuissa käytettävä tapa on, että kilpapari on harjoitellut yhdessä ja heidän kisassa tekemänsä kata-kokonaisuus arvostellaan. Jōdōn Euroopan-mestaruuskilpailuissa ja kotimaisissa seitei jōdōn kisoissa vain jōta käyttävä kilpailija arvostellaan. Silloin miekkaa käyttävä osapuoli voi toimia vaikka useamman kilpailijan avustavana kumppanina.

Joukkueeseen kuuluvat aloittaja (sempō), varakapteeni (fukushō tai chuken) ja joukkueen kapteeni (taishō). Kapteeni on kokenein ja aloittaja kokemattomin jōdōka. Joukkueen jäsenten dan-arvojen summa ei saa ylittää kymmentä, ja yksittäisellä kilpailijalla saa olla korkeintaan 5. dan. Ottelussa jokainen tekee vuorollaan kolme kataa kilpailevan joukkueen jäsentä vastaan. Kapteeni toimii ensin uchidachina aloittajalle ja varakapteenille, sitten varakapteeni toimii kapteenin uchidachina.

Tuomareita on kolme, ja he liputtavat välittömästi kolmen katan suorittamisen jälkeen ottelun tai joukkuekisassa osaottelun voittajan. Kahdella lipulla eli kahden tuomarin äänellä kolmesta voittaa.

Kilpailun tavoitteet

muokkaa

Kuten budō-lajeissa yleensä, jōdōssa kilpailu on yksi harjoittelun muoto. Kilpailuja järjestetään, jotta kehitys olisi mahdollisimman laaja-alaista. Kilpailuissa on mahdollista harjoitella kovan paineen alla, mikä antaa uusia näkökulmia harjoitteluun. Jōdōssa ajatus aidosta miekkamiehen kohtaamisesta on selkeästi läsnä kataharjoittelussa ja kilpailussa. Terävän miekan käyttö harjoittelussa olisi luonnollisesti liian vaarallista. Silti jōdōharjoittelijoilta vaaditaan huomattavaa keskittymistä ja kontrollia: puiseen harjoittelumiekkaan on suhtauduttava niin kuin se todellakin olisi terävä miekka. Vaikka jōdōssa kilpaillaankin, on se luonteeltaan enemmänkin budō-taito kuin budō-urheilu. ZNKR jōdōn erot vanhaan Shindō Musō-ryū -jōjutsuperinteeseen ovat marginaalisia, vaikka jōdōn vanhoilliset tahot muuta väittävät.[23]

ZNKR jōdō Suomessa

muokkaa
 
"Jōdō" kirjoitettuna kanjeilla.
Pääartikkeli: ZNKR jōdō Suomessa

Suomessa ZNKR jōdōa on harjoiteltu yleisesti vuodesta 2002 lähtien, jolloin se otettiin virallisesti Suomen kendoliiton lajivalikoimaan. Suomessa on tällä hetkellä noin 110 lajin harjoittelijaa, jotka ovat graduoineet ZNKR jōdōssa. Tasokokeen suorittaneista jōdōkoista EKF:n hyväksymä dan-arvo on kolmellakymmenelläkuudella henkilöllä. [24] ZNKR jōdōa eli kendoliiton jōdōa voi Suomessa tällä hetkellä harjoitella FKA:n seuroista Helsingissä (Helsingin kendoseura Ki-Ken-Tai-Icchi ry) ja Tapanilan Erän kendojaoksessa, Espoossa (Leppävaaran Budoseura ry), Turussa (Turun kendoseura Rendaino ry) Porissa (Porin Kendoseura DAI KUMA KEN KAI) ja Jyväskylässä (Ryūtōkai ry). Lajin ensimmäiset Suomen-mestaruuskilpailut pidettiin Ulvilassa huhtikuussa 2007.

ZNKR jōdō Euroopan kendoliitossa

muokkaa

Seuraavassa tilastossa on esitetty ne Euroopan kendoliiton (EKF) jäsenmaiden jōdōkat, jotka ovat suorittaneet dan-arvon tai shōgō-arvon ZNKR jōdōssa. Tilasto on vuodelta 2006.[25] EKF:n sääntöjen mukaan suoritetut dan-arvot pätevät myös Kansainvälisen kendoliiton (IKF) ja Japanin kendoliiton (AJKF tai ZNKR) kriteereihin, eli ne ovat maailmanlaajuisesti virallisia ZNKR jōdō graduointeja. Euroopan kendoliitossa oli vuonna 2006 kaikkiaan 665 vähintään 1.danin eli shodan-asteen tasokokeessa suorittanutta jōdōkaa. Euroopassa ZNKR jōdōn harjoittelu on aloitettu Ranska]sa 1970-luvulla, ja 1980-luvulla mukaan ovat tulleet Alankomaat, Britannia, Belgia ja Ruotsi. Lajin leviäminen EKF:n muihin jäsenmaihin vilkastui vasta 2000-luvulla.[25]

EKF:n dan-arvoiset jōdōkat vuoden 2005 ja määrällinen kehitys 2010 lopussa
EKF:n
jäsenmaa
Shodan Nidan Sandan Yondan Godan Rokudan
Renshi
Nanadan
Kyōshi
kaikkiaan
2005
lopussa
kaikkiaan
2010
lopussa
kaikkiaan
2013
lopussa
jodo Dan-henkilö
kasvumäärä
2010-2005
jodo Dan-henkilö
kasvumäärä
2013-2010
Osuus %
jodo Dan-määrän
kasvusta
2010-2005
Alankomaat 14 11 20 7 6 1
Vitalis,
Van Amersfoort
2
ei ole
61 70 81 9 11 3,7
Andorra 10 5 2 1 0 0
ei ole
0
ei ole
18 3 2 '-15 '-1 '-6,1
Belgia 16 13 8 0 3 0
ei ole
0
ei ole
40 54 62 14 8 5,7
Espanja 4 3 3 0 0 0
ei ole
0
ei ole
10 10 13 0 3 0
Etelä-Afrikka 1 1 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
2 1 1 '-1 0 '-0,4
Islanti 1 0 1 0 0 0
ei ole
0
ei ole
2 2 0 0
Iso-Britannia 29 39 23 20 9 3
Hopson,
Mansfield
2
ei ole
125 147 193 22 46 9,0
Israel 2 1 2 0 0 0
ei ole
0
ei ole
5 12 13 7 1 2,9
Italia 21 19 10 1 0 0
ei ole
0
ei ole
52 64 72 12 8 4,9
Itävalta 6 11 6 6 0 0
ei ole
0
ei ole
29 36 38 7 2 2,9
Jordania 4 4 2 0 1 0
ei ole
0
ei ole
11 15 13 4 '-2 1,6
Kreikka 1 1 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
2 6 9 4 3 1,6
Norja 1 0 2 0 0 0
ei ole
0
ei ole
3 4 5 1 1 0,4
Puola 1 5 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
6 19 42 13 23 5,3
Ranska 39 35 27 18 9 5
Chabaud,
Marie dit Moisson,
Blaize,
Laurier
2
Reniez
135 210 281 75 71 30,7
Romania 2 0 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
2 2 2 0 0 0
Ruotsi 22 14 1 4 2 1
ei ole
0
ei ole
44 49 58 5 9 2,0
Saksa 29 19 11 9 3 0
ei ole
0
ei ole
71 91 99 20 8 8,2
Slovakia 0 1 1 0 0 0
ei ole
0
ei ole
2 3 5 1 2 0,4
Suomi 3 2 1 0 0 0
ei ole
0
ei ole
6 21 27 15 6 6,1
Sveitsi 6 2 4 0 0 0
ei ole
0
ei ole
12 23 24 13 1 4,5
Tšekki 1 2 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
3 7 8 4 1 1,6
Unkari 2 2 1 1 0 0
ei ole
0
ei ole
6 18 26 12 8 4,9
Venäjä 9 7 2 0 0 0
ei ole
0
ei ole
18 36 69 18 33 7,4
Portugali 0 0 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
0 10 32 10 22 4,1
Bulgaria 0 0 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
0 5 14 5 9 2,0
Latvia 0 0 0 0 0 0
ei ole
0
ei ole
0 1 1 1 0 0,4
Yhteensä
EKF:ssä
2005 lopussa
224 193 130 67 33 10
kahdeksan
6
yksi
675 919 1190 244 100

ZNKR jōdō Japanin kendoliitossa

muokkaa

ZNKR jōdō on AJKFssä sangen marginaalinen laji. 2005 lopussa 1,3 % AJKF:n dan-arvoisista jäsenistä oli jōdōkoita (iaidōkoita noin 5 %). On huomattava, että monilla japanilaisilla dan-arvoisilla jodokoilla on dan-arvot myös kendōssa ja iaidōssa. Alla taulukko, joka antaa suhteellista kuvaa Japanin ZNKR jōdō harjoittelun yleisyydestä.

Dan graduointien määrä ko. aikajaksolla Tietolähde Shodan Nidan Sandan Yondan Godan Rokudan Nanadan Hachidan Yhteenlasketut jodon dan-graduoinnit 1.4.2004-31.3.2005 Kaikki AJKF:n dan-
arvoiset jodokat 2005 lopussa
jodon Dan-
arvoisten
%-osuus AJKF:n Dan-
jäsenistä 2005 lopussa
1.04.2004 – 31.03.2005 Japanin kendoliiton tilastot
555
328
161
55
40
10
7
2
1158
19495
1,3

Muita jōlla harjoittelevia lajeja

muokkaa

Shindō Musō-ryū jōdō

muokkaa

Shindō Musō-ryū, myös Shintō Musō-ryū (jap. 神道夢想流杖道) jōdōa voi harjoitella muutamissa suomalaisessa aikido-, iaido-, karate- ja kendo-seuroissa. Shindō Musō-ryū jōdōon kuuluu kaikkiaan noin 70 parikataa. Koulukunnan harjoitteluun kuuluu jōn lisäksi myös muiden aseiden, esimerkiksi kävelykepin, miekan ja ketjusirpin tekniikoita. [7]

Aiki-jō

muokkaa

Myös aikidossa harjoitellaan jōlla niin sanottuja aiki-jō-tekniikoita. Aiki-jō-tekniikat ovat osittain keihäänkäytön sotataidoista (sōjutsusta) kehitettyjä, osin aikido-senseiden kehittämiä uusia tekniikoita ja sovelluksia. Aseharjoitteluun ei panosteta kaikissa aikidoseuroissa.

Taura Musō-ryū jōjutsu

muokkaa

Taura Musō-ryū jōjutsua voi harrastaa Suomessa ainakin Helsingissä ja Siilinjärvellä. Taura Musō-ryū jōjutsu on osa Taura Musō-ryū kobudō taistelutaitokoulukunnan bujutsu-systeemistä, joka on koottu Hokkaidōlla (jap. 北海道) Ikubo-suvussa harjoitellusta Muso-ryū ju- ja jōjutsusta. Taura Musō-ryū jōjutsun harjoittelun jatkaminen edellyttää lajiin tutustumisen jälkeen liittymistä kyseisen koulukunnan jäseneksi.[26]

Suiō-ryū Iai Kenpō jōjutsu

muokkaa

Suiō-ryū iai kenpō (jap. 水鴎流居合剣法) on klassinen bujutsukoulu, johon kuuluu osana jōjutsua. Koulukunnan perusti Mima Yoichizaemon Kagenobu (1577–1665). Koulukunnan harjoitteluun kuuluvat muun muassa iai, kenpō (kenjutsu), naginata, kogusoku ja jōjutsu.[27] Jōlla harjoittelu alkaa vasta, kun harjoittelija on edistynyt tarpeeksi pitkälle perustason iai-tekniikoissa.[27]

Kashima-Shinryū jōjutsu

muokkaa

Kashima-Shinryū (jap. 鹿島神流) on lähes 500 vuotta vanha japanilainen bujutsu-koulu. Suomessa Kashima-Shinryūta harjoitellaan Helsingissä ja Tampereella. Kashima-Shinryūn harjoittelu alkaa aina miekkatekniikoiden (kenjutsu) ja jūjutsun opiskelulla. Perusteiden oppimisen jälkeen opiskeltava asevalikoima laajenee kattamaan tärkeän osan muinaisen bushin taisteluvälinevalikoimasta, muiden muassa jōn.[28]

Tendō-ryū naginatajutsu

muokkaa

Tendō-ryū naginatajutsu (jap. 天道流 薙刀術, Tendō-ryū naginatajutsu) on klassinen japanilainen bujutsu-koulukunta, jossa harjoitellaan myös sauvankäyttötaitoja (jōjutsu). Koska naginata on koulukunnan pääase, sauvankäyttötaidot valmistavat tilanteeseen, jossa naginatan varsi katkeaa ja se menettää teränsä taistelussa.[29] Tendō-ryūta ei harjoitella suomessa.

Lähteet

muokkaa

Yleiset lähteet

muokkaa
  • Don Cunningham: Taiho-jutsu, Law and Order in the Age of the Samurai. Tuttle Publishing, 2004. ISBN 0-8048-3536-5
  • Donn F. Draeger: Classical bujutsu, The Martial arts and ways of Japan vol. 1. Weatherhill, 1973. ISBN 0-8348-0233-3
  • Donn F. Draeger: Modern Bujutsu & Budo, vol. 3. Weatherhill, 1974. ISBN 0-8348-0351-8
  • Editorial: Riichiro Handa, Tsunemori Kaminoda, Katsuyuki Kato, Kenji Matsui, Shigehiro Matsumura, Shigenori Namitome & Shoichiro Yano (kääntänyt Chris Mansfield): JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO, English Version Manual. All Japan Kendo Federation, 2006.
  • Yoneno Kōtarō & Hiroi Tsunetsugu (kääntänyt Peter Boylan): Jodo Gihou - Photo technical book & English translation. Airyudo, 2003. ISBN 4-7502-0269-X (englanniksi/japaniksi)
  • Pascal Krieger: Jodô – la voie du bâton / The way of the stick. Association helvetique de Jodo, 1989. ISBN 2-9503214-0-2
  • Oscar Ratti, Adele Westbrook: Secrets of the Samurai, A Survey of the Martial Arts of Feudal Japan. Castle Books, 1973. ISBN 0-7858-1073-0
  • Timo Reenpää (päätoimittaja): BU – Samurain ammatti / Hashi 20/1998. Hashi (silta) ; Japanilaisen Kulttuurin Ystävät ry, 1998. ISBN 951-98012-1-9 EAN: 9789519801216
  • Timo Reenpää (2006): ZNKR seitei Jodo – perusteita harjoitteluun, 8. päivitys
  • Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9
  • Kim Taylor, Eric Tribe: The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai, 2000.
  • Don Zier, Tom Lang: Jo, the Japanese Short Staff. Unique Publications, 1985. ISBN 0-86568-058-2
  • Kattava Shindō Musō-ryū sivusto (englanniksi)
  • Tengu 2/2006, s. 7. (AJKF:n ja IKF:n puheenjohtajan Yoshimitsu Takeyasun viesti iaidon ja jodon Euroopan-mestaruuskilpailuiden osallistujille) 2006.
  • Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano, Shigehiro Matsumura: JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual. All Japan Kendo Federation, 2006.

Viitteet

muokkaa
  1. JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO English Version Manual; Editorial: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. Translated by Chris Mansfield, All Japan Kendo Federation 2006; sivut 4–5
  2. a b Tengu 2/2006 s. 7
  3. a b c Draeger, Classical bujutsu, s. 77
  4. TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 92. Tutle Publishing, 2004
  5. Bu Samurain ammatti. Hashi 20/1998, 1998, sivut 69–70
  6. Diane Skoss, ed.: Sword & spirit, Classical warrior traditions of Japan vol. 2. Koryu books, 1999. ISBN 1-890536-05-9
  7. a b c d Kim Taylor, Eric Tribe (2000): The Little book of jodo: a goomba's guide to the stick. Sei Do Kai.
  8. TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 31. Tuttle Publishing, 2004
  9. a b c d e Draeger, Modern Bujutsu & Budo, s. 68-70
  10. TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 100. Tuttle Publishing, 2004
  11. Taylor Kim: A Brief History of ZNKR jodo. Kendo World, 2002, 1. vsk, nro 2, s. 84 (80-86). New Zealand: KW Publications. 1175-8872 (englanniksi)
  12. JODO – Photo technical book & English translation; Yoneno Koutaro, Hiroi Tsunetsugu, translated by Peter Boylan; Airyudo 2003, sivu 11.
  13. JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 31–32
  14. a b c d e f g h i j k Kato ym. 2006
  15. European Kendo Federation (EKF)/ Dan grading exams / "Vihreä kirja" 2004, sivu 1–4.
  16. European Kendo Federation (EKF)/ Dan grading exams / "Vihreä kirja" 2004, sivu 1–4.
  17. Kendo World; Kendo, Iaidō & Jōdō – a Comparison between Japan and Europe, Louis Vitalis (kendo 7. dan renshi, ZNKR iaidō 7. dan kyōshi, ZNKR jōdō 7. dan renshi) sivu 69. Vol 2. N:o2., 2003
  18. JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivu 4.
  19. Don Zier, Tom Lang, Jo, the Japanese Short Staff, Unique Publications, 1985, sivu 22
  20. TAIHO-JUTSU, Law and Order in the Age of the Samurai, Don Cunningham, sivu 92. Tutle Publishing, 2004
  21. JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 15–39
  22. JODO – Zen Nippon Kendo Renmei JODO; Editoral: Katsuyuki Kato, Tsunemori Kaminoda, Shigenori Namitome, Riichiro Handa, Kenji Matsui, Shoichiro Yano and Shigehiro Matsumura. English Version Manual (translated by Chris Mansfieid March 2006), All Japan Kendo Federation; Third Revision 2003, sivut 40–66
  23. Vitalis Louis (kendo 7.dan renshi, ZNKR iaidō 7.dan kyōshi, ZNKR jōdō 7.dan renshi): Kendo, Iaidō & Jōdō - a Comparison between Japan and Europe. Kendo World, 2003, 2. vsk, nro 2, s. 69 (65-69). New Zealand: KW Publications. 1175-8872 (englanniksi)
  24. Suomen kendoseurojen keskusliitton tilasto 27.09.2016
  25. a b European Kendo Federation (EKF)/ EFK Yudansha list / "Vihreä kirja" 2006.
  26. Pasi Hellstén: Jō-harjoittelusta Suomessa. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2004, nro 1/2004, sivut 26–27.
  27. a b José Martinez-Abarca, Jukka Helminen: Sui O Ryu. Tengu, Suomen kendoliiton jäsenjulkaisu, 2006, nro 2/2006, sivut 4–6.
  28. Kashima-Shinryu Suomessa Suomen Kashima-Shinryu. Viitattu 4.4.2008.
  29. Diane Skoss (päätoimittaja), Koryu Bujutsu, Classical Warrior Traditions of Japan, 1995 sivut 80–81

Aiheesta muualla

muokkaa